Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. lokakuuta 2025
Minä tulen vastasi hän. Mitäs suret, sanoi Aato kuin tapasi kasvatus-sisartaan. Minä! En minä mitään sure, minun pääni on kipeä, minä menin jähdyttämään... Mutta sinä olet itse niin kumman näköinen, Aato! Hanna! sanoi Aato minun sydämmeni puhkeaa, minun rakas veljeni! Miten saatan minä estää sinun onnettomuuttas. Eliaksen! huusi Hanna ja värisi kun haavan lehti tuulessa. Eliaksen!
Ma herrasmies en lie, mut pokkuroi en ketään; on miekka, lempo vie! en liki laske ketään. Vain vapaa, iloinen, en koskaan sure ketään! Jos ei mua kysy ken, mä myös en kysy ketään. Mun kultani on ruusunen, on rusoruusu haan, Mun kultani kuin sävel on, mi uhkuu sointujaan. Niin kaunis kuin sa, tyttö, oot, niin syvän lemmen luot; sua lemmin, kulta, kunnes pois ne virtaa meren vuot.
Sen vuoksi hän ei huokaillen sure tulevaisuutta eikä nykyisyyttä ei elämäänsä eikä kohtaloansa; hän on sopusoinnussa itsensä ja ympäristönsä kanssa. Hänen miehensä pitää häntä ihanana jokapäivä uudistuvana ihmeenä ja hänen lapsensa kasvavat ja varttuvat ja siunaavat häntä.
Rouva Montell istui sisässä sairaan luona, mutta Anna tuli niin iloiseksi saadessaan heittäytyä moniaiksi minuuteiksi puhelemaan vanhan rakkaan ystävänsä kanssa Minä olen niin omituisessa mielenvireessä, sanoi hän Juhon kuolontaistelu on jo alkanut, mutta minä en itke enkä sure, sillä minä tiedän, että hänen tähän asti kahlittu henkensä on nyt vapautumaisillaan.
Olen sangen pahoillani, että minun täytyy se sanoa.» «Oh, sinä olet todellakin liian hyvä!» vastasi Saara pilkanhymy huulillaan ylpeästi keikauttaen niskaansa taaksepäin; «mutta älä sure suotta, Louise, sillä minä vakuutan sangen vähän välittäväni siitä, mikä on sinulle mieleen, mikä ei.» «Sitä pahempi, Saara, jos niin vähän välität niistä, jotka ovat todellisia ystäviäsi.
Siitä hetkestä saakka en ole saanut lepoa enkä rauhaa. Ilman Almaa en tiedä kuinka olisi käynyt. SYLVI. Ja se on kaikki minun syyni! VIKTOR. No niin olethan saanut itsekin kärsiä kauheasti vallan. Ja kun ajattelen, että sinun kaiken lisäksi täytyy istua vankina koko elämänikäsi. Se se juuri saattaa minut aivan epätoivoon. SYLVI. Elä sure minun tähteni, Viktor. Tiedätkös, minä kyllä siihen totun.
Kiittäkäämme Herraa siitä, että hän on jalon hallitsijamme kättä armotyöhön johtanut. Kaikki. Sun puolees käännymme me nyt, Kun taistelu on päättynyt; Sun etees, Herra taivahan, Tään onnen päivän antajan, Nyt notkistamme polvemme Ja sua yksin kiitämme. Audotja. Kosmin! Sinä sait nyt suuren aineellisen tappion, mutta älä sure!
Siitä elä sure! lohdutti Agnes. Eihän hän tiedä mitään koko asiasta, ja sitä paitse emmehän me mitään pahaa ole tehneet. Mutta kuinka hauskaa olisi olla poika! huudahti Edit. Kuinka minä hakkailisinkaan teitä kaikkia. Ja minä Planchettea, virkkoi Bertta samassa sisään saapuvalle, frakkiin puetulle taloudenhoitajattarelle, jonka he taas tempasivat piiritanssiin mukaansa.
BOTHWELL. Minäkin olen nainut, mutta se ei koskaan kahleelta tunnu. KUNINGATAR. Ei, sillä te lemmitte nuorta, kaunista vaimoanne BOTHWELL. Siksi hän on melkein kylmä ja itsevaltainen ... mutta minä en loukkaa häntä, minä vältän häntä. Minä hankin itselleni työtä; kun ihminen on toimessa, ei hän ikävöi eikä sure! KUNINGATAR. Niin, jos minulla olisi teidän voimanne...
Empä sure viikon varaa enkä kultani eroo, Naurusuulla katselen, jos menis vaikka Viroon. Mitäs minä tuosta huolin, jos yksi poika meni, Toisen pojan kanssa tulee samanlainen peli. Täm' on likka lihasta, lihasta ja luusta, Semmoisia poikia ma vestän vaikka puusta. Omp' on noita poikia viientoista sorttii; Mont' on viety katsomahan Viaporin porttii.
Päivän Sana
Muut Etsivät