Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. lokakuuta 2025
Hänen kasvonsa kirkastuivat ja tulivat milt'ei iloisen näköisiksi; olipa niinkuin hänellä olisi ollut jo raha lakkarissaan valmiina, viskattavaksi tuon kovan ja tunnottoman velkojan kouraan. "Elä sure noin kovan, rakas Jaakko, minä laitan tuon asian hyväksi vielä huomispäivänä", sanoi Mari, kiertäen samassa kätensä Jaakon kaulaan. "Voi, voi, sitä keinoa ei tule", huokasi Jaakko. "Nähdäänpä.
Pelkään, ettei ole hyvä laskea liian paljon leikkiä hänen kanssaan. RISTO. Pyh! TOPPO. No, ja sinulta kuoli eukko sillä aikaa. RISTO. Niin teki. TOPPO. Et suinkaan sinä, hunsvotti, sitä kauan sure; otat toisen niin pian kun vain saat. RISTO. Se on tietty. Mitä se suremisesta paranee? Eikä siihen pitkiä aikoja kulukaan, ennenkuin minulla on taas uusi. TOPPO. Kuules poikaa!
Astu esille, Paavo! komensi silloin isäntäni minua, joka ajelin viimeistä rekeä. Mutta jos hän minut hakkaa vaivaiseksi, kuka minut sitten elättää? vastustelin. Elä sitä sure, pidän kyllä sinusta huolen, vakuutti isäntäni. On sitä leipää meillä sinullekin, lisäsivät toisetkin isännät. Pitihän minun totella, kävi miten kävi.
Tuli siihen Kaarina, joka oli istunut toisessa huoneessa ja kuunnellut. Mitä sinä nyt taas itket, mamma? Elä nyt turhia sure. Miksen surisi. Laurin ja Hagmanin tähden sinun ei ole tarvis surra. He ovat ehkä onnellisempia kuin kukaan meistä. Kun minä nyt edes vähänkään ymmärtäisin, mitä se sitten on kaikki! Sinun pitäisi lukea heidän kirjojaan, sanoi Kaarina hetken päästä.
Mutt' en, jumaliste, kallis eukkoin, Sure sun ja itsen' tähden niin kuin Sairaan kelpo veikkosemme tähden!" Näin hän lausui, mutta vaimo vastas: "
Eikä Ville sure huomista päivää... Olen oppinut konstin, jolla helposti saan toista, kun entinen loppuu. Ne-ne-neuvopas minullekin. Kun et sano kellenkään... Mutta hiljaa ettei muut kuule.
Jumalan kädessä on elämä ja kuolema«. «No, sitten ei auta mikään. Minä kuolen minua ei sure kukaan. Häh!« «Oletteko sairas vai mistä niin varmaan tiedätte kuolevanne?« kysyi Klaus yhä enemmän kummastellen. «Kuollahan meidän kaikkein pitää!« «Häh? Kaikkein? Valhe! Jos löytäisin elämänkiven enpä kuolisi«. «Elämänkiven?« «Niin, elämänki kiven. Luulisin teidän tietävän siitä. Häh? Ette tiedä?
Sisässäni heräsi vilpitön pyrkimys, jota sanoisin rukoukseksi, että petomaiset haluni puhdistuisivat ja ihmistyisivät; että Jumala muuttaisi minun pahan luontoni hyväksi ja kesyksi. Ikäänkuin sydämmeni toisesta laidasta kajahti vastaus: "Elä sure, Paavo, koska jaksat vielä rakastaa sinä elät! Rakkaus ilmaisee elämää niinkuin tuli palamista.
Niin, mutta taivaanlinnuthan ne sopivatkin hyvin esimerkiksi: eihän hekään sure huomisesta, tekevät työtä yhdessä uskollisesti, laittavat pesänsä, elättävät ja hoitavat poikansa, ja niin pitää heidän taivaallinen isänsä heistä huolen. No, mikäpä siinä oli; kun me kerran kuulutetut olimme, vihittiin meidät myös ja niin olimme aviopari.
Hänhän oli pannut liikkeelle kaikki portugalilaiset kauppaystävänsä saadakseen jotain tietää. »Sinä olet kuullut, että minä aioin mennä naimisiin?» Knut kysyi edelleen. »Niin kieltämättä » »Se on totta.» »Mutta ?» »Hän kuoli.» Holt katsoi sääliväisesti poikaansa. »Poika parka, sinulla siis on surua. Nyt minä ymmärrän, että sinun mielesi » »Sinä erehdyt isä. Minä en häntä sure.»
Päivän Sana
Muut Etsivät