Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. lokakuuta 2025
Minä surkuttelin sitä osaa, mikä on meidän naisten kannettavaksi maailmassa langennut. Sanoin että olemme tarkotin juuri itseäni semmoisessa asemassa, että ei kukaan kohtaloamme sure, ei meitä sääli. Tarkotukseni oli herättää sillä Petterissä säälin tunne itseäni kohtaan. Niin jatkui keskustelu.
"On kyllä kultaseni", sanoi S:t Claire lohduttavaisesti, "mutta älä nyt sure, rakas lapsi, äläkä puhu kuolemastasi, niin koetan saada kaikki hyvälle kannalle." "Ja lupaa myöskin, rakas isä, että annat Tuomolle vapauden, niin pian" Eva pysähtyi ja lisäsi sitten empien "niin pian kun olen poissa." S:t Claire lupasi tehdä kaikki, mitä hänen pikku Evansa suinkin pyysi.
"Eikä leipä sure syöjäänsä, joll'ei syöjä sure leipäänsä", koetti Topias viisastella.
Vaan en sure enkä huoli, vaikka olen köyhä, Vielä minä nätin pojan verrakseni löyän. Mitäpä mä tuota suren, jos olen toisen orja; Kohta tulee toinen vuosi, oma kulta korjaa. Suomen maassa Karjalassa on mun kultani juuri, Vaikk' en tieä enkä tunne pienkö lie vai suuri. Sitä aina ajattelen, sitä ilohetkee, Koska minut oma kulta vierehensä kätkee.
BERTHA. Sitähän minäkin välistä olen ajatellut mutta mitä sitä voi kohtalolleen. JUNG. Mutta päätimmehän juuri että ollaan vapaita indiviidejä. Itsehän sitä kohtalonsa luo. BERTHA. Niin, ehkä te miehet, mutta meidän naisten laita on toinen. Meillä ei ole teidän lujuutta. Kohtalo meidät musertaa. Me elämme hiljaista jokapäiväistä arkielämää, emme toivo, emmekä sure, kaikki on yhdentekevää.
"Tuttavamme työmiesperheet tulevat myöskin ostamaan teiltä, kirjoittakaa nyt kotiinne, ett'eivät sure siellä..." "Minä jo kirjoitin, mutta en ole joutanut viemään sitä postiin." "Mennään meille; Johanna toimittaa sen omansa ohessa." Johanna kirjoitti kirjettä, heidän mennessä samaan suurenpuoleiseen huoneesen, jossa lauantai-ehtoon olivat viettäneet.
Lapseni, sanoi rovasti, kerrottuaan Helenalle pääpiirteet elämästänsä, minä olen täydellisesti ansainnut tämän häpeän; enkä minä sitä onnettomuutta sure enkä ole sen tähden silmiäni kuiviin itkenyt. Mutta se minua kauhistuttaa kuinka voi ihminen, joka on lunastettu, sittenkin syntiä tehdä. Ah, koko elämäni ajan on tämä kysymys repinyt minun sieluani.
Päivän Sana
Muut Etsivät