Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
IIVARI. Porvari Nyylunnin kartanolla seisoo se luukasa, ruskea nahka päällä. SAKERI. Se seisoo kuitenkin vielä! IIVARI. Seisoo ja liikahtaakin välillä, josta nähdään, että kurja elää. Peijakas! sydäntä nipistelee, katsella eläintä korvat lotkassa ja roikkuvalla alihuulellaan, jota ei ketun kauvan vartoa tarvitse. SAKERI. Minä annan sille uutta vireyttä; heiniä ja kauroja sen saaman pitää!
Ois siitä huoleti, jok' elämän pelasti hälle elämän, mi hälle niin rakas on vain teidän lahjananne. NATHAN. En sua muuksi tahdo kuin mik' oot. En, vaikka tietäisinkin sielussasi viel' aivan muuta liikkuvan. RECHA. Mit', isä? NATHAN. Kysytkö multa? Ja noin arasti? Mit' ikään sisässäsi liikahtaakin, viattomuutta, luontoa se on. Sit' älä sure, min' en ainakaan.
Kuinka elävän käsityksen luokaan taas Latun Liisasta sellainen tulvehtiva kuvakieli kuin hänen lauseissaan 'Vaaran' V:nnen luvun alussa; tai Tepon arviointi, joka 'kiitti hänet kupliksi veden päälle, vaikka torumiseenkin oli syytä; tai Viion lesken kuvaava ihmettely hänestä, että 'mikähän tuulenajama tämä on', ja myhäilevä mainesana: 'niin on kuin olisi äitinsä hänet suustaan sylkenyt'; tai hänen oma surkuttelunsa itsestään, että hän on 'niinkuin kesken ristiltä siepattu'. Se, että missä joku Latun Liisa tai muu aktiivinen, monisärmäinen luonne liikahtaakin, siinä alkaa sanonta lainehtia ja syttyy useimmiten humoristiseen väikkeeseen, se todistaa jälleen sitä, että aihe, henkilötyyppi itse luo Pakkalalla oman tyylinsä, eikä kirjailijan tarvitse muuta kuin antaa hänen elää sanoissaan ja liikkeissään.
Päivän Sana
Muut Etsivät