Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. marraskuuta 2025
Työs seppel on sun herras luottamus, se hartioilles mieluinen on taakka ja helposti sen kannat; maineesi on, että sinuun kaikki luottavat. ANTONIO. Vaan naisten suosiost' et mitään virka, et sitä sentään multa evänne? LEONORA. Kuin katsoo asiaa. Sull' onhan sitä, ja ilman sitäkin sun helpompi ois toimeen tulla, kuin miespolon tuon.
LALLI. Sen ilokseni tiedän, ett'et laske Sa kultiin samaa arvoa kuin naisten On toisten tapa niihin laskea. Mut nämät vitjat eivät kiillostansa Ne lainaa arvoansa muista se! Nyt aika ompi aivan levotoin Ja vaarat kaikkialla piilevät Kuin Kivuttaret yöllä sempätähden Näät eriskummalliset loihtu-vitjat Sull' ovat tarpeesen! Ah, armaani.
Se Se käy niin sujuvasti, Kun teet sen iloisasti. Ja äitis rukoilus Sull' olkoon pyhä aivan; Palkitsee äidin vaivan Vain lapsen rakkaus. Maan päällä oppi on Suur'valta verraton; Siis kuule opettajaas. Hän valon luo sun majaas. Noudappa neuvot vaan Sa harmajalta päältä; Puu suojaa myrskysäältä Myös taimet juurellaan. Ja luota Jumalaan, Hänt' usko ainiaan.
Tää riittää. Hyvää yötä! Kätes, Antonius! POMPEJUS. Ensi koitos maalla. ANTONIUS. Niin oikein! Kättä päälle! POMPEJUS. Oi, Antonius, Sull' isäni on talo, mut, ei, nythän Olemme ystäviä. Tulkaa purteen. ENOBARBUS. Varotkaa putoomista. MENAS. Kojuuni tulkaa. Hei vaan, rummut soimaan, Ja torvet, huilut, hei! Neptunus kuulkoon, Kuin raikkaast' isoisia hyvästellään! Soittakaa, soittakaa, sen vietävät!
Ja ennen kaikkea Eyolfista. Niinhän sinä teitkin, rakas Minä en päässyt asiaan. Sillä sinä rupesit riisumaan. Niin, ja sitte sinä puhelit Eyolfista sillä aikaa. Etkö muista? Sinä kysyit, miten pienen Eyolfin vatsa jaksaa. Rita ! Ja sitte menit sinä sänkyysi. Ja nukuit erinomaisen hyvin. Rita, Rita! Alfred? Niin? "Samppanjaa sull' oli, vaan koskenut et siihen." En. Minä en koskenut siihen.
Lämmin sull' on vuode: Rauhaisa, tyyni synnyinmaasi helma Lapsensa kätkee, peitteheksi kietoo Vihreän vaipan. Vihreän vaipan ympärille kietoo, Silmäsi umpeen hiljaa painaltaapi, Kunnes sun taasen herättääpi uusi, Kultainen aamu. 1870=luvulta?
John Anderson. John Anderson, mun ystäväin, kun vietettiin me häät, sull' oli mustat hiukset ja sorjat poskipäät. Jo otsaas kurtut sait, John, ja lunta hiuksiss' on; mut siunaan valkohapsias, mun ystäväni, John. John Anderson, mun ystäväin, kun noustiin kukkulaa, sun kanssas monta päivää mä vietin riemuisaa.
KUNINGAS JUHANA. Miks tuolla mua koitat peljättää? Miks Arthurin sa surmast' aina hoet? Sun kätes hänet tappoi; mulla oli Syy vahva surmaa hälle toivoa, Mut sull' ei mitään syytä häntä tappaa. HUBERT. Ei mitään? Ettekö mua käskenyt?
Vaikk'ei arvoa sull' aina suoda, Käsi Luojan vain voi sinut luoda Ynnä hyvään aikaan lähettää. Vaan jos viivyt meiltä kauan poissa, Nääntyy, kuihtuu, kuivuu kaikki, joissa Henki on, ja uupuu, läähättää. Ihminen hän, käyttäin väärin tiedot, Juopi juomat väkevät ja miedot, Haastaa terveyden juomahan. Sitte, kun jo turhaks apu näyttää, Pitentämään eloaan hän käyttää Veden, voitehia vanhimman.
WERNER. Kah, Anna, siekö täällä? Tuskin vielä Me kohdattiin, kun erota jo täytyy. Mull' paljon, paljon ois sull' lausumista, Sun hiljahengellesi uskomista. Ma tien, ett' veljenä sa mua lemmit. Sun syömes vastausta tietäis pulmiin, Joit' aatellen en jaksa selvittää. Vaan velvollisuus kutsuu, pois mun täytyy. ANNA. Oi, Herran haltuun! Annaa muistakaatte! WERNER. Sen Anna hyvä, teen ma ainiaan!
Päivän Sana
Muut Etsivät