United States or Christmas Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kiitokseni armostasi Sull ijäti nouskohon, Jumalani! Taas laupeudestasi iloita saan, Sinä puhdistat sydämmein kokonaan. Friidan laulaessa oli etukannella kaikki hiljennyt. Merimiehet kävelivät varpaillaan ohitse. Masinisti asettui koneruuman luukulle kuuntelemaan ja uninen ravintolaneiti pysähtyi kyökkihytin ovelle ja lakkasi kovaäänisesti torumasta lakasijapoikaa.
Sillä jos kaatuisimmekin luo nyt akhaijien laivain kaikki me muut, ei tarvis sun toki peljätä surmaa; eip' ole rinnassas sull' uskallust', urovoimaa. Mutta jos kamppailusta sa luovut tai kenen toisen taivutat taukoamaan puheluillasi taistelemasta, niin tätä peistäni saat tuta kohta ja henkesi heität." Virkki ja ryntäsi päin etupäässä, ja valtavin huudoin kumppanit seurasivat.
On niitä, jotk' etsivät, kaipaavat sitä puhdasta vuoren kultaa, jotka kaivavat harkkoja haaveiden ja saavat mustaa multaa. Kas, oikean kullan jo korjanneet on aikoja vuoren Hiidet rahvahan käsistä raa'oista ja edess' on ukset viidet. Mut jos sull' on rohkeutta rinnassas ja uskot sa lempehen nuoreen, niin tule ja riemuten käsikkäin me syöksymme Hiiden vuoreen!
Päivin muistot kalvaa, mut öin on mieli sees, vaikkei käteen liity käsi hellä, lämmin, päivin sydän riutuu, toivo, turhuutees, öin se yläpuollas sykkii ylpeämmin. Katkeruus se muinoin mun viilsi mielehen, kun ma muiden onnen näin takaa kukkatarhain, kunnes toinen tunto jo täytti sydämen: "onni sull' on toinen, onni sulle parhain!"
Siksikö, kunnes soi sota luona jo porttien sorjain? Kaattu on mies, joka meist' oli korkean Hektorin verta, Aineias, jalo poika jo Ankhiseen uromielen. Pois sodan riehust' auttamahan nyt kumppani uljas!" Virkkaen noin hän nosti jok' ainoan mieltä ja voimaa. Soimaten Sarpedon kävi kimppuun Hektorin aimon: "Hektor, missä on miehuutes, mikä sull' oli ennen?
Lopetettuani kuulin joukosta muutamien lausuvan: "Jumalan tuomio ja kosto kohtasi heitä ankarasti yhden tähden." Veisasimme sitten kiitosvirreksi saman virren, joka suomalaisena on numerona 300 vanhassa virsikirjassamme: "Kiitos olkoon sull', Isä maan ja taivaan!"
ENOBARBUS. Siis, mailma, sull' on enää kaksi leukaa; Nyt niiden väliin kaikki syöttees aja; Ne toistaan järsivät. Miss' on Antonius? EROS. Kävelee puistikossa näin, ja kortta Edessään potkii, huutaa: »Lepidus, hölmö!» Ja kurkkua sen miehen uhkaa, joka Pompejon tappoi. ENOBARBUS. Varusteiss' on laivat. EROS. Italiaa ja Caesaria varten.
Tyvennyydessä täss' armaansa muisteli armas, Virkkoi: Todistajaks' rupee mulle sa kiv'! Vaan älä ylpisty, sull' toveria on monta: Joka paadelle, näät, kedon, mi ruokkivi mua, Joka puullekin myös tään metsän, jossa ma liikun, Huudan ma iloisena: Onneni muistona oo!
Kun oikeuttasi, uskoas ja Väinön-kieltäsi hoidat, ei pelkoa sull' ole kateistas, ei voittaa voi sua noidat: sä keväin kukkiva vanha tuomi, sä jälleen nuortuva vanha Suomi, sä talvet vihreä vanha kuus, sä Suomi Vanha ja Uus! Arvi Jännes. Väinölän lapset.
Monell' on oikeus mielessään, mi nuolen varoen ampuu, ettei iskis harhaan; mut sun on kansallas se kielellänsä! Monikin välttää tointa valtiossa; mut sunpa kevyt kansas kutsumatta jo vastaa, huutaa: 'Mulle, mulle taakka! Siis iloitse, sull' onhan syytä siihen, sa, joll' on varaa, viisautta, rauhaa! Jos totta puhun, näyttäytyy sen seuraus.