Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Lähemmä siirrä minut, jos on tarvis; Sano: tuota kylläymätönt' Edwardia Kun kantoi äitini, niin silloin York, Isäni ylvä, Ranskan sodass' oli; Ja, tarkoin aikaa laskettuaan, keksi, Ett' ei se lapsi hänen lapsens' ollut; Sen näki hänen kasvoistaankin, joiss' ei Tuon jalon herttuan piirrettäkään ollut. Mut varovasti, kaukaa siihen koske: Eläähän vielä, tiedät, äitini.
Sven Duuvan isä kersantt' olj ja virkaheittona, Olj sodass' ennen viimeistä, jo silloin vanhana; Maatilkullansa eli nyt, sai siitä leipäsen, Häll' yhdeksän olj lapsia, ja nuorin heistä Sven. Jaella liekö järkeä ukolla ollunna Tarpeeksi tälle joukolle, ei siit' oo tietoa; Hän vanhemmille varmaanki olj liiaks antanut, Kun viimesyntyneelle häll' ei antaa piisannut.
Vaan se onkin Lode toinen, joka hakkaa, maahan lyö, ukon oivan miel' ei moinen, hurjan pojan on se työ.» Poika, reima, puhdastunto, rinnass' äijän riehakoi vanha usko, vanha kunto lämpöiseks sen kodon loi. Totinen ja tyyni pinta, vaan, jos katsoit silmihin, lapsen mieltä kirkkahinta kuulsi niiden kuvastin. Asu halpa, suora mieli, sodass' äijän ohje tää. Tuli rauha.
Sodass' olj hän, todellaan, Everstluutnanttina vaan, Armeijaan ois saanut tulla, Jos ois voinut toista kuulla. Vaan hän kulki polkuaan Oman päänsä jälkeen vaan, Ketään ei hän kuulla tainnut, Eri joukon siis olj saanut. Kuule, olj min muotoinen: Päällä harmaa takkinen, Tehty kotiluhtiloissa, Keritty olj villat koissa.
Pelastaahan toiset maan; Sodass' oottaa sua murha, Sylissäni autuus vaan." "Olen huokaillut: voi, milloin Sinut saisin valtahain! Sua itkin aamuin illoin; Joudu, joudu helmahain!" "Siin' on sulla maa ja taivas Siin' ei sota raivoa, Siinä loppuu murhees, vaivas; Joudu, joudu, armas sa!" "Kalliimpata ei lie vainen Kun mun suosioni on." "Maani", lausui nuorukainen Lähtein poijes taistohon.
Ma sodass' olen nähnyt ranskalaisen; Hän hyvin ratsastaa; mut tuopa mies Ol' oikein noita: satulaan hän juuttui Ja teki hevollaan niin kummat temput, Kuin yhtä luontoa ja ruumist' oisi He olleet. Kaikki toiveeni hän voitti: En temppua ja liikettä ma saanut Viel' aatelleeksi, kun jo hän sen teki. LAERTES. Kuin? Normandiastako? KUNINGAS. Niin. LAERTES. Lamord, Niin totta kuin ma elän!
Suriko että lapset maan vaan vaivaavat ja vaivataan? Viholliskalpaa kantaen hän saapui sotimaan; mut hälle, anteeks antaen, ojenna kättä vaan! Eloa kosto tarkoittaa, mut hauta vihan sovittaa. Ristiinasta oli mies, Otto Fieandt, hänpä ties antaa muille käskyjänsä, ollen vanhin veljistänsä. Sodass' oli tosiaan everstluutnantti hän vaan; armeijass' ois olla suotu, jos ois tottelemaan luotu.
Kas niin, Rodrigo; vaivanne ma maksan. Toinen kohtaus. Toinen katu. JAGO. Surmannut vaikka sodass' olen monta, Niin tunto sentään ehdon-murhan kieltää. Välistä kauna häijyytt' olis tarpeen. Olenpa miettinyt sen seitsemästi Tokaista häntä noin vaan kylkeen hiukan. OTHELLO. Parempi niin kuin on.
Joka sodass' On päällikköään toimess' etevämpi, Tuleepi päällikkönsä päälliköksi, Ja kunnian himo, sotamiehen hyve, Valitsee ennen tappion kuin voiton, Joss' itse varjoon joutuisi. Ma voisin Antonion hyväks enemmänkin tehdä, Mut hän vaan suuttuisi, ja hänen vihans' On surma toimilleni. SILIUS. Sull' on sitä, Jot' ilman miekankantajaa ei miekast' Erottaa saata. Kirjoitatko hälle?
KUNINGAS RICHARD. Jumala lääkärille mieleen tuokoon, Ett' auttais hänet viipymättä hautaan: Lippaansa sisustus se tässä sodass' Ois tarpeen päällysvaatteiks sotureille. Pois tulkaa hänen luokseen! Suokoon luoja, Ett' oisi tämä kiire liian myöhä! Toinen kohtaus. Lontoo. Huone Ely-house'ssa. GAUNT. No, mitä? Tuleeko se kuningas, Niin että viime henkäykseni huokuis Nuorelle liehakolle viisaan neuvon?
Päivän Sana
Muut Etsivät