United States or Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sinuhun ei silmää luoda, Ken sun näkee, väistyy pois; Hyväilyst' ei sulle suoda, Sillä kättä polttaa vois. Jokainen, jok' astuu luokse, Tuntein sinun tapojas, Kohta luotas poijes juoksee, Peljäten sun pistoas.» Tähän vastas nokkonen: »Luoja loi mun tuliseksi; Koristusta minä en Saanut vaaran peitteheksi. Mut sä petät, kaunoinen!
Noin lausui hän ja viipyvi; kyynele Pidetty puhkesi hänen silmistään, Ja kädestä nyt ottaen poikaansa Rukoilevaisen muodolla lausui taas: "Nyt olet, Dmitri, ainoa poikani, Sä vaikka olet riemuton, kamala, Sinuhun turvautuu jalo sukumme, Et tuskautua saa, etkä hukkua.
Jos akkasi sinuhun suuttuu, niin juo, Jos kellarist' viinakin puuttuu, niin juo. Ota sitt' itselles toinen akka, Eläkä sentähden juomasta lakkaa, Vaan juo ja laula ja räysää ja pauhaa ja juo! Elä herran tähden, Matti, pidä noin pahaa elämää. Kas poikaa vaan, kas, kas! Pyysinkö sinua köntti tänne vörmyntärikseni, sano! Et pyytänytkään, mutta johan tämmöistä elämää harakatkin pelkäävät.
Hän poimi rattaanraition kielon ja solmi sen seppeleeseensä ja samassa oli seppel valmis. "Sinuhun, kaunis koivu, tahdon seppeleeni ripustaa, korkealle, huojuvalle oksallesi!" Ja ylhäällä korkeudessa liehui nyt kukkanen ja eli valosta silmänräpäyksen siellä, missä ei mikään tomu sen kauneutta himmentänyt. Seuraavassa silmänräpäyksessä oli se kuollut.
Vai kaikillen! »Runojahan kaikille annetaan.» »Ja entäpä suuteloita! Mut suo mulle suukkojen oikeus, oi!» Vai suukkojen! Vai suukkojen! »Niin sinulle yksin mun lauluni soi!» »Mut saattaako sinuhun luottaa? Ja saat sinä vallita suukkoja mun! Niin suukkoja mun! Niin suukkoja mun! Kun saan minä hallita lauluja sun!» »Mut saattaako sinuhun luottaa?»
Tuo suurta on, tuo pientä taasenkin. Oi ihmismieli, kaikkea se häärää. Ne puhuvat, puun runko ylöspäin noin kasvaa ilmamerten vapautehen ja juurten janoissansa etsiväin on matka salatuimpaan syvyytehen. Mut mitä helvettiä sinuhun tuo kuuluu vaikka toisinkin ois laita, jos juuret ryntäis taivaan kimppuhun ja ruoskis enkeleitä autuaita
"Minä tahdon tanssia sinun kanssas," sanoi hän käskevästi. "Minä olen väsynyt", vastas Olga kylmästi. Kreivi Vasili nojautui takaapäin Olgan olkapään ylitse. "Kaikki silmät ovat tähdätyt sinuhun", kuiskasi kreivi hätäisesti. "Taivahan nimessä, älä herätä huomiota!" Olga nous oitis jalkeillensa.
Täällä ei kuningatarta muuta kuin sa yksin, äiti. Tyytynet sinä minuhun, tyytynen minä sinuhun; kudon, leivon, paistan, pesen, panen parhaimmat oluet. Majasi on maailmani. Rakkaudella sen rakennan laajaksi ja loistavaksi. Autathan emo minua!
OTHELLO. Sydämest' amen! DESDEMONA. Jos sanot niin, et kaiketi mua murhaa. OTHELLO. Hm! DESDEMONA. Mut sentään sua pelkään: olet julma, Kun silmäs pyörii noin. Vaan min' en tiedä, Miks pelkäisin, kun syyllisyytt' en tiedä. Mut sentään tunnen, että pelkään. OTHELLO. Muista Nyt syntis. DESDEMONA. Se on rakkaus sinuhun. OTHELLO. Ja senvuoks kuolet.
Missä hän mulle Ruusuista rannan Seppelen solmi, Oi, sano, oi! Kun sinä liitäin, Laulaen lensit, Tokko hän silmät Sinuhun loi? Käskikö silloin Tänne sun tulla Tietoja tuomaan? Oi, sano, oi! Saitko sä kuulla Kultani äänen, Vieläkö virsi Suustahan soi? Jospahan lauloi, Muistiko mua? Lausuppa leivo, Oi, sano, oi! Tyhjennä kaikki Tietosi mulle, Kerro nyt kuinka Kultani voi?