Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Ja kun syämeni liekutetuksi nyt sait Niin vienohon uinailuun, Myös herättää jo sen, ystävä, kait Sais suutelo armaan suun. Sulo lapsi se vain on, pienoinen, Mi puhtaana nukkui vait, Kun päivän riehu uuvutti sen, Ja sen, ystävä, uneen sait. En mä usko sanaa, silmää, Tervehdystä ynsää, kylmää, Enkä oikkuun tyhjentyvän Immensyämen hellän, syvän. Sanaa murhaavaa en varmaan Usko sydänkerkiks armaan!
Tuon joko unhotit, kuink' alas riippua sait laelt' ilmain, jalkojas painoi kaks alasinta, ja köytehen kytkin vahvaan, kultaiseen käsist' ilman pilvien keskeen 20 riipuksiin sinut; kaikki Olympos kiukkua kiehui, vaan sua päästää voineet ei: kenen sain näet kiinni, kynnykselt' alas singahutin, niin että hän maahan viskautui vähin hengin.
EMILIA. Ja sinä juorullas sait murhan aikaan. OTHELLO. Se tott' on, herrat; älkää tuijotelko. GRATIANO. Kamala totuus! MONTANO. Teko hirmuinen! EMILIA. Konnuutta, konnuutta, oo, konnuutta! Ma mietin niin nyt huomaan: konnuutt' oi! Sit' oiti luulin; suru murhaan vie mun. Oo, konnuutta! Oo, konnuutta! JAGO. Oletko hullu? Kotiin oiti! Pois! EMILIA. Puhua minun suokaa, hyvät herrat.
Ja meillä hankit aapisen, Sä suuri piika uusi, Ja tavuun liitti toisehen Sun murteellinen suusi, Luther'in virret veisaelit, Ja taikauskot unhottelit, Sait tuttavakses piplian, Sait uskon yhteen Jumalaan.
"No sitte voitti Orkko ja sinä sait palkinnon, niinkö?" "Niin, Orkko voitti ja minä sain palkinnon." Ja Severin kertoi kaikki, mitä oli tapahtunut, teeskentelemätä ja kaunistelemata. Ja kun se oli tehty tunsi hän kohta melkoisen helpoituksen sille hirmuiselle tunnon vaivalle, joka häntä oli painanut. Mari istui hänen vieressänsä sohvalla.
Eipä koko, eipä puolta jäänyt, eikä laulut soi. Vangiks miehen sait, min henki murheessaan ei mitään voi; surulauluun vain nyt enää siipensä se lentoon loi.» Kuningas hän päänsä painaa: »Poikani sa viettelit, hurmoksiin sait tyttäreni, nyt myös minut liikutit. Vainaan veikko, käsi tänne, jolla häntä hoivasit! Kahleet pois! Nyt henkes tunnen, nerossas sa ilmenit.»
OTHELLO. Oo. se konna! CASSIO. Niin pakanallinen ja paatunut! LODOVICO. Täss' ompi toinen kärty kirje; sekin Rodrigon taskuss' oli; nähtävästi Sen tuolle konnalle hän laittaa aikoi, Mut sillä aikaa tuli Jago häntä Lepyttämään kai. OTHELLO. Oo, suas, häijy konna! Kuin sait tuon liinan vaimoltani, Cassio?
Olisikohan kukaan voinut tuntea sinua istuessasi tuossa, silmät verisinä itkusta ja valvomisesta. Et puhu ainoatakaan sanaa kellekään ihmiselle, eikä kukaan tässä maailmassa olisi voinut sinua lohduttaa. Mutta sinä pääsit kuitenkin Jumalan luo ja sait voimaa ja lohdutusta.
CAPHIS. Malttakaa, tuossa tulee narri Apemantuksen kanssa; ehkä laskemme pikku pilaa heidän kanssaan. VARRON PALVELIJA. Hirteen koko mies! Hän meitä vain haukkuu. ISIDORIN PALVELIJA. Rutto sen koiran syököön! VARRON PALVELIJA. Mitä kuuluu, narri? APEMANTUS. Puheletko varjosi kanssa? VARRON PALVELIJA. En puhu sinulle. APEMANTUS. Et, vaan itsellesi. Siinä jo sait narrin niskoillesi.
»tämä vieraspa se tietää uutisia.» Minä en ollut kuulevinani, kysyin Pekalta, että »joko sinä sen Räikön kuokoksen sait kivitetyksi?» Pekka ei joutanut minulle vastaamaan mitään, vaan tarttui äidin sanaan ja kysyi: »Mitä nyt vieras tietää?» »Tietääpä tämä sen, että Tapani pyhän aikana kylämatkoillaan on kihlannut morsiamen», sanoi äiti tekonauru suupielessä. Pekka kilmahti kysymään, että
Päivän Sana
Muut Etsivät