Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Kaksinkymmenin suin nepä ahjoon puhkua alkoi, huokuen henkeä syttelevää yhä vaihtuvin voimin, vuoroin kiihtyen, kons' oli kiire, ja hiljeten vuoroin, kuink' oli kulloinkin halu hällä ja työn meno vaati. Loi tinat, vasket valkeahan kulumattomat seppo, kalliit kullat loi, hopeatkin; nous alasinta pölkylleen väkisuurta jo nostamahan sekä koppoi kouraan valtahisen vasaransa ja toisehen pihdit.
Sitten hän ottaa käärön messinkilankaa ja pantuaan nenälleen silmälasit, joita hän käyttää vain kaikkein hienoimmissa kellonkorjuutöissään, hän napsauttaa pihdeillä, niitä edestakaisin nytkytellen, palasen messinkilankaa. Hän asettaa sen alasimelle ja naputtaa vasaralla litteäksi sen toisen pään ja painaa siihen puukon kärellä alasinta vastaan pykälän.
Tuon joko unhotit, kuink' alas riippua sait laelt' ilmain, jalkojas painoi kaks alasinta, ja köytehen kytkin vahvaan, kultaiseen käsist' ilman pilvien keskeen 20 riipuksiin sinut; kaikki Olympos kiukkua kiehui, vaan sua päästää voineet ei: kenen sain näet kiinni, kynnykselt' alas singahutin, niin että hän maahan viskautui vähin hengin.
"Ei käy päinsä; eihän siinä vesi pääse lähellekään, kun ei se ole juoksevaa; ja viimein, kun alasin hiljoilleen jäähtyy ja vesi rupee pintaan pääsemään, on se jo liian lämmintä ja alasin jääpi, kun jääpikin pehmeäksi", tuumata jarrutteli Matti. "Mitä sen niin kovan juuri tarvitsee ollakaan; välttäähän se vähän pehmeämpikin", tuumaili eräs välttämättömästi alasinta tarvitseva teettäjä.
Vaan vielä kuitenkin päätti emäntä hetkisen jatkaa; eiväthän miehetkään olleet palanneet pajasta, joka oli vähän matkan päässä aivan pappilan ohi kulkevan maantien varrella. Kilkkis, kalkkis, kuuluivat vasarain iskut alasinta vasten, punaisen kellertävä valo paistoi yhä kirkkaammin pajan avonaisesta ovesta ja kipunoita lenteli joukottain savupiipusta ylös ilmaan.
Veit sen terveen hampaan ... veit, saatana, sen terveen hampaan! Mustalainen on seisoallaan, hän hyökkää sepän kimppuun, mutta seppä pysyy aina toisella puolen alasinta ja uhkaa tulisella raudalla mustalaisen kasvoja. Elä tule tai saat suun täyteen sulaa rautaa! Mustalainen on pelkuri, ja hänen kostona sulaa kauheihin kirouksiin.
"Niin sinä sanot, joka et asiaa ymmärrä. Miltä se tuntuisi, kun jälestäpäin tuskailisitte kun alasin on pehmeä, ja samassa sanoisitte, ett'en minä saanut kelvollista alasinta. Minun maineeni ei ole niin halpa, että minä panisin sen vaaraan joutua mielijohteen vuoksi", sanoi seppä lujasti ja siihen asian täytyi jäädä. Pian oli pienen pitäjään tarpeet taotut ja alasimet tehty.
UNTO. Ja pian, niin toivoa mahdat, hän sepän pienen sulle lahjoittaa, joka kerran alasinta kanssas kilistelee. ILMARI. Enkö toivois sitä? UNTO. Mutta eipä suonut onni mulle perillistä ainoaa. ILMARI. Sulle verinen kohtalo pojan antoi, veljesi Kalervon pojan, jota isän kädellä hoitaa taidat. UNTO. Tätä pedon sikiötä lapsenani pitäisin?
Eräänä kertana, kun hän tuon ankaran pajalaukkunsa kanssa oli menossa toiseen taloon alasinta tekemään, tuli häntä tiellä mastaan eräs suuri ja voimakas nuorimies, joka piti itseään voimainsa vuoksi paikkakunnan "kuninkaana". Vastaantulija oli päissään ja se teki hänet tavallista röyhkeämmäksi.
Hän otti vaikeasti piipun suustaan, tämä liike vaati häneltä melkoista ponnistusta, häneltä, joka viisikymmentä vuotta oli käsitellyt moukaria ja alasinta. "Kunniallinen ja siveellinen elämä on pääasia", sanoi hän värähtelevällä äänellä. "Työ palkitsee tekijänsä." Mutta kun hän taas tahtoi panna piipun suuhunsa, ei hän voinutkaan sitä tehdä.
Päivän Sana
Muut Etsivät