Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Deoletus voiton sait! *Deoletus*. Pahin jälellä on kait. Juva, lumen! Voco vos, Terra, ignis, aër, unda! O profunda Aura vitae, juva nos! Olen reipas, huoleton, Minä laulan, lennän, liikun, Puiden oksilla mä kiikun! Taivas, mitäs tämä on? Olen maassa siivetönnä, Lentämähän kyvytönnä! *Deoletus*.
Hämärry ei, ei valkene kaartaa vaan Hopeisna, kulta-päivyen sijaan, yö Venettä, hiljaa keinuvaista Veellä, mi huuhtovi Lemun nientä. Nyt surren nään ja riemuten seudut nuo, Miss', nuorukainen sie ikävöimä, sait Maineesi, Ramsay kutsuit urhot, Lippua suojaten, ympärilles.
Isäntä jatkoi miettivää kävelyänsä äänetönnä kunnes huusi pois lähtevälle Nikodemukselle akkunasta: Nikodemus...! Joko sinä sait palkkasi? Joo, herra vallesmanni! Kuule ... kuule...! Joko se Nikodemus menee? tuli lukkarille kiire. Hän riensi akkunaan, pani silmälasit päähänsä ja huusi: Nikodemus... Kuule Nikodemus!
Oli mittansa, määränsä heillä, oli tunteet keskenkasvuiset, sin' et määrääs tiennyt ja tuntees täytenä löi. Unen untuvapatjoihin kaikki hautaa, mitä elolta sait: kevättuntees häkkilinnut, mielimurtees, kaikki. Unen helmassa kaikki tasaantuu, ja sydän talttuu ja muhoilla alkaa levossaan kuin sininen enkeli siipiniekka. Kuin iilimato uni imee tuskatta, verkalleen pois tunneajokses, sydän.
Hän katsoi vakavasti ja itsetietoisesti Lewenhauptiin ja kysyi tyynesti: Oletko unohtanut kuka välitti Lascylta pitkän aselepomme? En, Buddenbrock, sitä en unohda koskaan. Tiedän että sinä sen sait aikaan, mutta rauhaa ei ole yhtä helppo saada. Rehellistä rauhaa, ymmärräthän. Kunniakasta rauhaa.
Saloilla kolkon Suistamon Ol' synkkä synnyntäsi; Lapspuolen kovan kohtalon Sait siellä kärsiäsi; Valotta vartuit lapsuus-aijan, Puol'-pakanuuden näit ja taijan, Ja pyhimysten haamuja Sait jumaloinas palvella.
Merkkiä suosiostani... Jumalani, Oskari, sen olen antanut sinulle kun sait lupauksen kädestäni.
Kohtaloni ään', Mi herätit mun, kuolleen, eloon uuteen Ja runon ikinuoreen tehtävään. Sa annin soit, kun näännyin toivottuuteen: Sun uljaan sielus rikkaan tulvan tään! Kuin uhmall', luottain henkes jumaluuteen, Sa teit mun joustavaks, löit tarmoon suuteen, Sait herjain koskemattomaks tän pään. Mit' olet mulle? Uusi ylpeytein, Mi nostatti mun rohkeuteen ja voimaan, Kun irvieloon taas vie askelein!
Kuinka sait sinä kiinnityksen sitten? En minä olekaan lainannut mitään kiinnitystä vastaan. Mutta minä en ymmärrä! Minä lainasin rahat takuuta vastaan, enkä huolinut koko kiinnityksestä, kuin asia kävi muutenkin päinsä.
Minä olen jo sinulle velassa kuolinpäivääni saakka siitä, että niin nopeasti sait lääkärin Marialle, kun kuume uudestaan tarttui häneen!« Ja majuri riensi kamariin Mariansa luo. Klaus oli kahden isänsä kanssa. Vanha parooni ei sanonut mitään. Hän istui nyt kädet ristissä hiljaa rukoillen. «Minä lähden; lopettakaa kirjoitukseni!
Päivän Sana
Muut Etsivät