United States or Armenia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lapset riensivät kilvalla täyttämään tuota kunniakasta käskyä, sillä he tiesivät, ett'eivät he nyt palvelleet mitään kunniatonta ja arvotonta miestä; olipa heillä toivossa voiton pyyntikin, sillä lautamies jakeli lapsille palveluksien edestä runsaasti makeisia, joita hänellä oli aina muassa.
Ja jos sinulle tapahtuu jotakin vaivalloista tai mieluista, kunniakasta tai kunniatonta, muista, että nyt on taistelu, nyt jo on Olympian kilpa eikä sitä enää sovi siirtää tuonnemmaksi, ja että yhdestä päivästä ja yhdestä seikasta riippuu edistymisesi elämä ja kuolema. Sillä tavalla Sokrates kohosi korkealle, että hän kaikissa kohtaloissaan seurasi järkeä.
»Meidän olisi peräti helppoa hankkia sellainen palvelijakunta, jommoista te ette osanneet uneksiakaan, juuri sen kautta, että kaikki olemme yhteiskunnallisessa suhteessa tasa-arvoisia, eikä mikään voi tätä tasa-arvoisuutta järkyttää. Sillä onhan palveleminen kunniakasta yhteiskunnassa, jonka periaatteena on, että kaikkien täytyy vuorostaan palvella toisiaan.
Teliinin Ville nauraa hohotti niin suuresti että kartano raikui. Kaikki muut olivat hiljaa. Maija oli uskaltanut, ja se jo oli kunniakasta heistä. Sydämestään he olisivat suoneet hänen onnistuvan. Kun Maija juoksi uudestaan mäelle ja teki toisen yrityksen, niin seisoivat katsojat joka jäsen jännitettynä aivan kuin tukeakseen häntä ja jokaista pelotti, että Ville saa taas nauraa.
Tahi jos hän olisi hukkunut huonoon jäähän, pelaistaissaan kaunista neitoa, niin häntä olisi moni sydän surkutellut. Mutta kuolla tähän rysänsä ääreen, antaa henkensä muutaman matikan edestä se ei ollut kunniakasta.
Hän luottaa miekkaansa, joka ennenkin on iskenyt niin monta kunniakasta iskua. Ah, jos Tristan herää, niin toinen heistä, Jumala yksin tiesi, kumpiko, on jäävä kuolleena paikalle. Vihdoin metsänvartija kuiskaa: "Kuningas, nyt olemme aivan lähellä." Vahti piti kuninkaan jalustimia ja köytti hevosen kiinni ohjista viheriän omenapuun oksiin.
Ei ole hän syntynyt niinkuin oli syntynyt Hulavainaja tietymättömistä vanhemmista ja luvattomasta rakkaudesta. Hänen isänsä ja äitinsä olivat vanhaa, kunniakasta Ruotsin aatelia, ja Suomen Kennelklubin sukukirjaan ovat heidän nimensä merkityt maansa arvokkaimpien ja ansiokkaimpien joukkoon.
Nuoret herrat selittivät, miten Suomi nyt ikäänkuin toisen kerran oli korotettu kansakuntien joukkoon, miten maailman etevimmät miehet olivat tunnustaneet asiamme omakseen, miten meidät nyt kaikkialla tunnetaan ja miten kaikkialla meistä puhutaan, miten nyt oli arvokasta elää ja kunniakasta kuolla, jos niiksi tulisi... Onpa iloista kuulla, puhkesi Heikki puhumaan.
Jos olisin nuori, minä rupeisin kristityksi ja tulisin tänne sinua auttamaan. Sinä elät kunniakasta elämää, jalo poikani. Mutta enkö minä saa koskaan nähdä sinua? Täytyykö minun mennä takaisin ja elää ilman sinua? Tahdotko antaa vanhan isäsi kuolla hänen luonansa olematta?" "Minä tulen sinun luoksesi, milloin ikinä vaan pääsen", vastasi Julius. "Minä vietän päiväkausia sinun luonasi.
Niin suuri oli sokeuteni, että wihasin sydämestäni tuota kunniakasta wanhusta.