Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Mutta jos minä antaisin Ahdin itseäni säikyttää, niin voisinpa helposti unhottaa erään toisen asian, joka minun oli sinulle sanottava, Hannu rukka; minä voisin jälleen sinut peloittaa, jos vaan tahtoisin. HANNU. Ei, Liisa, sitä sinä et voisi. LIISA. No, saadaanpas nähdä, kuinka levollisesti sinä kuuntelet kertomustani. Yrjö!... Yrjö!... Liisa, kuka sen on sanonut?
Sitä itken, äiti rukka, sitä, maammoni, valitan: läksin luutoa lehosta, vastanpäitä varvikosta. Taitoin vastan taatolleni, toisen taitoin maammolleni, kokoelin kolmannenki verevälle veijolleni.
"Ellös vainen, sulho rukka, ellös sie tätä kanaista viekö vehkahuhmarelle, panko parkin survontahan, olkileivän leivontahan, petäjäisen pieksäntähän! Ei neittä ison kotona, emon kaunon kartanossa viety vehkahuhmarelle, pantu parkin survontahan, olkileivän leivontahan, petäjäisen pieksäntähän.
Ei tiennyt emoni rukka, Iso ei se ensinkänä Iso piikana pitävi, Emo lassa lallittavi, Mie vaan näissä naapottelin. Kyllä tiesi kurja miesi, Tunsi hurtta huovilainen, Alla aian maannehensa, Nurmet nutturoinnehensa, Lepiköt levännehensä. Ei tieä emo tytärtä.
Hän oli jo isäntä=wainajan kitumisen ja sairastamisen aikana johtanut kaikki talon työt ja muut talouden toimet, ja kaikki menestyi hywin. Hän se oli, joka isäntä=wainajan jälkeenkin johti ja hoiti talouden toimet. Matti oli tasainen, hiljainen ja siiwo luonnoltansa, eikä hänellä ollut mitään pahoja ja riwoja tapoja; se waan oli paha, että Matti=rukka oli köyhä.
Elä itke neito rukka. Ei sua etäälle vieä, Ei vieä vesien taaksi, Saksanmaalle saatettane; Vieähän vähäsen maitse, Yli salmen saatetahan, Yli kynnyksen kylähän, Poikki pellon naapurihin; Turkki tuoahan jälestä, Vaippa vasta saatanehe.
Oisin kuollut kuusiöisnä, kaonnut kaheksanöisnä, oisi en paljoa pitänyt: vaaksan palttinapaloa, pikkaraisen pientaretta, emon itkua vähäisen, ison vieläki vähemmän, veikon ei väheäkänä." Itki päivän, itki toisen. Sai emo kyselemähän: "Mitä itket, impi rukka, kuta, vaivainen, valitat?"
Meni veikko nostamahan: "Nouse poies Anni sikko, Anni sikko, aino neito, Nouse nuorra kuolemasta, Verevänä vieremästä, Kaunisna katoamasta!" Anni saattavi sanoa: "Enp' on nouse, veikko rukka! Enp' on nouse, enkä huoli; Virhu olit virkannalta, Karhu olit karjunnalta, Susi suusi auonnalta."
Kyselimmä, lauselimma: "Mitä itket impi rukka, Impi rukka, neito nuori, Ken sua pahoin pitävi, Taattoko pahoin pitävi?" "Taattoni hyvin pitävi." Immikkö aholla itki, Heinätiellä hellehteli, Kirjavaisella kivellä, Paistavalla paaterella. Kyselimmä, lauselimma: "Mitä itket impi rukka, Impi rukka, neito nuori, Ken sua pahoin pitävi, Maammoko pahoin pitävi?" "Maammoni hyvin pitävi."
Ei pakoita tuntoani, Ei sano: rakasta tuota, Tuota ei vihata käske. Luonto suo sydämmen luonnon Oikeuttansa ajella. Täällä nyt rakastan teitä, Kotituulet, lehto, lähde. Rakastan kotiväkeä, Veikkoakin hurjapäätä. Kirriäkin. Kirri rukka! Elätkö? Oletko kuollut? Kuollutko poloinen Kirri! Olit niin hyvä ja häijy. Rakastitkohan minua? Minäkin ehkä sinua. Rakastinko? tietäisinkö!
Päivän Sana
Muut Etsivät