Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Tunnusta nyt vaan suora totuus kerrassaan; muuten jätän sinut tähän pulaan ja sinä saat koettaa tulla toimeen siinä asiassa niin hyvin kuin voit". "Ei, veikko kultaseni", vastasi lakintekijä, "tiedäthän, että minä en koskaan ole ollut pelkuri. Mutta, totta puhuen, tuo rosvo on hurja mies; ja minulla on vaimo Marketta rukka, niinkuin tiedät ja pieniä lapsukaisia vaan sulla "
Niin repo etehen juoksi: "Repo rukka, raukka poika! Sie olet kengältä kepiä, Sekä liukas liikunnalta; Käy nyt tuota katsomahan Vaaran vaskisen takoa, Mistä meille tähti syntyi, Kusta uusi kuu kumotti!" Repo juoksi. jotta joutui, Pian juoksi matkat pitkät, Välehen välit samosi, Vaaran vaskisen ta'aksi. Paimen vastahan tulevi, Niin repo sanoiksi virkki: "Oi sie rukka paimoseni!
Hiiri ja katti. Hiiri metsähän menevi, Lyhytjalka lynsyttävi, Pikku kelkkanen perässä, Pikku kirves kelkkasessa. Päätyi katti kannon päähän, Kannon päähän katsomahan: "Minne menet hiiri rukka, Lyhytjaika lynsyttelet?" "Metsähän menen poloinen, Korpehen kovaosainen." "Mitä siellä tekemähän, Kuta raukka raatamahan?" "Lehtikoivun leikkomahan, Puun sorian sortamahan."
Iloitsee tuolla kaikki juhla-innoin, *siell'* lamput heille loistaa, naurusuin *siell'* laulaa, haastaa kaikki riemurinnoin. Ohitsekulkijoista näyttää kuin ilossa tuossa kasvais onnen kukka. Sääliväisesti. Maailman onnenlapsi, siskorukka! Sa sanot rukka? Eikö aarteestansa hän osalliseks tehnyt sukuansa, sai sielun-kullan häitä kaikki kansa, takaisin hän sit' ei saa kokonansa?
»Meinaatko sinä siis jäädä vanhaksi piiaksi?» hän kysyi. Hanna punastui eikä virkkanut ensin mitään. Woldemar tuli hänen mieleensä kuin salaman isku. Mutta samaa päätä hänet sieltä karkoitettiin myös. »Meinaan», sanoi hän. Isä yhä enemmän nauroi. »Elä, Hanna rukka, ole lapsellinen», lausui hän. »Mitä iloa sinä luulet opettajattarilla olevan? Paljon työtä ja vähän palkkaa.
Enkä nouse, enkä huoli; Virhu olit virkannalta, Karhu olit karjunnalta, Susi suusi auonnalta." Meni maammo nostamahan: "Nouse poies Anni tyttö, Anni tyttö, aino neiti, Nouse nuorra kuolemasta, Verevänä vieremästä, Kaunisna katoamasta!" Anni saattavi sanoa: "Enp' on nouse, maammo rukka! Enkä nouse, enkä huoli; Virhu olit virkannalta, Karhu olit karjunnalta, Susi suusi auonnalta."
Raamattua laski sekaan sakeasti. Kyllä sen kuuli että Aappo raamatun tuntee kuin aapisen. Meidän äitikin itki että minun jo ilkeäkseni kävi, vaikka ei se itku minultakaan ollut kaukana. Minä olen monasti ajatellut, että sitä olisi pitänyt Nikkilän saada kuulla, niin toisin olisi senkin vainajan sielun asiat.» »Sinä lopikoit taas, isä rukka.» »Lopikoin!
Luo kirjokuvia, valo niukka, Viljalta harhaa, totta hiukka; Näin laadit parhaan juotavan, Mi virvottaa koko maaliman. Silloinpa nuorisomme kauniin kukka Peliänne kuuntelee kuin ilmestystä, Jok' ainut hento mieli rukka Imeepi siitä murheen lievennystä; Nyt kuohuu milloin täällä, milloin tuolla, Kukin huomajaa, mitä häll' on sisäpuolla.
Professori katseli neiti Schneideriä, joka yhä vielä leikellä nipisteli ensimmäistä sillipalastaan, neiti rukka, on toki ihanaa omata terve ruokahalu. Vaan tylystipä tuomitseekin tyrannimaisen muodin vaatimukset tuon maalais-immen.
Ois tuohon emo sanonna: "On mulla vähä ituja, Pikkarainen maltahia." Mahoit ennen maammo rukka. Kun emo minua tuuti, Niin se tunti tuskiksensa; Kun emo minua vaali, Niin se vaali vaivoiksensa, Suruksensa suojaeli, Kaihoksensa kasvatteli.
Päivän Sana
Muut Etsivät