Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Tyttö rukka koetti tavan takaa pyyhkiellä silmiänsä vyöliinallaan, mutta eipä vain kyynel tulva tauonnut. Hän sekoitti sentään ahkeraan velliä, jotta se ei pohjaan palaisi, eikä huomannut, että kotaan astui nuori mies. Tämä kursailematta sieppasi tytön syliinsä, ja nytpä Liisun silmät ilosta loistivat, vaikka kyynelhelmet vielä poskilla kiiltelivät.
Tuntuu kuin olisi edessäni pohjaton kuilu, johon minun täytyy suistua, havaitsematta mitään pelastuksen mahdollisuutta. Hän vaikeni, kiinnittäen harhailevan silmäyksensä isän kuolonkalpeille kasvoille, jotka herkeämättä katselivat häntä. Isä rukka, sanoi hän väsyneesti sinä olet tehnyt niin paljon minun tähteni, enkä minä sittekään ole ollut onnellinen.
Kreikalaisen tytön lauluja kultaansa ikävöidessä. En taia, äiti kulta, Ma kangasta kutoa; Mull' ompi outo vaiva Syänalassa aina Tuo kehno Kirki rukka Povea polttelevi. Kuu kulki matkoihinsa, Samoite seitsentähti, Jo yli puol'yön aika, Ja minä raukka valvon Yhäti yksinäni.
Vanha herra katsoi häneen terävästi. Kauanko sinä olet ollut tässä paikassa? hän kysyi. Tänä aamuna tulin. Sitä minä arvelinkin. Tyttö rukka! Vanhan herran sääli koski kovasti Jaanaan. Mutta mikäs paikka tämä sitten onkaan oikeastaan? hän kysyi. Kuinka niin? Kun täällä päivät nukutaan ja yöt valvotaan. Vanha herra mietti hetkisen. Tämä on hyvin huono paikka, hän sanoi. Ei sinun sovi olla täällä.
ROUVA. Kuulen kyllä, lapsi rukka; se on käsittämätöntä. ASSESSORI. Tekin pidätte siis viinapolttimoa tarpeettomana? ROUVA. Vastako nyt sen huomaatte? En ainoastaan pidä sitä tarpeettomana, vaan vahingollisena, turmiollisena. Vuosikausia olemme täällä työskennelleet saadaksemme salakapakat hävitetyiksi, ja siinä olimme jo jokseenkin onnistuneet, mutta nyt tulee kokonainen tehdas.
Miina rukka usein sai itkeä hänen käsissään. Siitäkö syystä hän lieneekin viime aikoina käynyt niin alakuloiseksi, hän joka ennen oli iloinen ja huoleton kuin taivaan lintu. Hannan kävi häntä sääli. Kerran hän iltaisella istui ja katseli, kun Miina laittoi vuodetta; huomasi silloin kuinka kummallisesti tämä oli kasvoiltaan muuttunut viime aikoina.
Mie lähen talosta tästä, Heikko heinän kannantahan Sarajalta Rannan Kauron, Leino leivän nostantahan Karsinasta Rannan Kauron." Se katala Kauro rukka, Sepä raukka Rannan poika, Ei tupahan tullutkana, Ajoi kylitse kylihin.
Oikeastaan pitäisi syödä näin pitkälle taipaleelle lähtiessä», sanoi Mari. »Onko tämä hyvin surullista?» kysyi hän vielä, ennenkuin alkoi lukea. »Ei se surullista ole.» Mari naurahteli lukiessaan, jota Elsa kummasteli itsekseen, ja nauraen pani hän pois kirjeen. Elsa katsoi häntä kysyvästi. »En ole ollut milloinkaan puoleksikaan noin hyvä ja kaunis. Risto rukka erehtyy.
PASTORI. Lapsi rukka kun et sinä vaan sairastuisi. Missä mamma on? MAIJU. En tiedä. Lasten työhuoneella taitaa olla. PASTORI. Jos lähettäisimme hakemaan. MAIJU. Ei, hyvä pappa, ei lähetetä. Mitä varten? Kun minä olen ihan terve. PASTORI. No, no, ei lähetetä, ei. Koska et tahdo. Mutta ei nyt ole oikein laita, sen kyllä näkee. Lienee sitten heikkohermoisuutta tai muuta tautia.
Silloin puristi tuo nuori herra Elsaa hellästi kädestä ja vedet vyöryivät hänen silmistänsä, kun hän hiljalleen lausui: "Lapsi rukka, sinä et ymmärrä etkä käsitä minua, etkä tarkoitustani!" "Ehkä en!" vastasi Elsa, nousi kärryihin tuon pohjalaisen kumppaninsa viereen, ja rattaat alkoivat vieriä kartanon portista ulos.
Päivän Sana
Muut Etsivät