United States or Namibia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mitä sanotte? kuollutko?" sanoi emäntä hätäisesti ja astuskeli ukon wuodetta kohden. Kaikki heittiwät askareensa pois ja tekiwät samoin. Siinä makasi ukko niin rauhallisen näköisenä ja kalpeana. Surullinen hymy oli jäänyt hänen huulillensa ja näyttipä siltä, kuin paljon kärsiwä sielu olisi päässyt rauhaan. "Siinä se oli nyt Fabian=raukan loppu.
Viisi viisitoista ja sinä. Entä yksi? Kaksikolmattahan teitä oli. Kaksikolmatta oli. Missä on siis yksi? Yksi poissa. Kuollutko? Kuka? Kalle veli, sano, kuka? Ei, ei kuollut, vaan poissa. Anna sisko, taitaa olla tuo sinulle ankara isku, jos oli muillekin. Voi, sisko, älä kalpene noin! Minä aavistan... Ei, se ei voi, ei voi... Missä on Tapani, kerro! 7:s kohtaus IS
"Mitä vahinkoa?" kysyi isäntä, silmät suurena, ja astui Kallen kauhistukseksi kamariin. "Lampiin pudonnut", sanoi äiti pojan edestä, vaikka kyllä hän itsekin sopersi sinnepäin. Tuikeasti katsoi isäntä Kalleen ja tuikeammin kysyi: "Puniko pudonnut lampiin ja kuollutko sinne?" "Tienneekö tuo vielä itsekään", sanoi Kaisa väliin. "Poika, sinulta minä kysyn!" ärjäisi hän kovasti.
Kuollutko Anna! ... puhutteko totta? kiljahdin minä, jouduttuani ankarasti hämille. Niin, kuollut ... ja jo useita kuukausia maannut maan povessa. Tämä oli minulle niin odottamattoman outoa, että olin järkeni menettämäisilläni. Se syöksyi kauhuna läpi sydämeni... Nämä viimeiset sanat sanottuaan vaikeni sairas majuri. Tuo muisto näkyi sattuvan vieläkin häneen.
"Herra siunatkoon, lapsukaiseni!" sanoi hän. "Mitäs sinä niin tuimasti tuijottelet?" "Etkös sanonut että joku on kuollut?" kysyi Katri peloittavasti epävakaisella äänellä, ikään kuin hänen kuulonsa ja puhevoimansa eivät enään oikein olisi toimittaneet virkaansa. "Kuollutko, tyttöseni! On, kun onkin, kuollut aivan. Ei sinun nyt enään tarvitse karsaasti katsella häneen".
Ei pakoita tuntoani, Ei sano: rakasta tuota, Tuota ei vihata käske. Luonto suo sydämmen luonnon Oikeuttansa ajella. Täällä nyt rakastan teitä, Kotituulet, lehto, lähde. Rakastan kotiväkeä, Veikkoakin hurjapäätä. Kirriäkin. Kirri rukka! Elätkö? Oletko kuollut? Kuollutko poloinen Kirri! Olit niin hyvä ja häijy. Rakastitkohan minua? Minäkin ehkä sinua. Rakastinko? tietäisinkö!
Hänen ja Mathieun katseet kohtasivat toisensa, ja he katselivat vaieten toisiaan. Mathieu oli kalpeampi kuin Sérafine, ja hirveä epäluulo sai hänen vapisemaan. "Mitä on tapahtunut?" kysyi Mathieu vihdoin. "Hirveä onnettomuus, ystäväni. Hänen tyttärensä on kuollut." Mathieu tukahutti äänensä ja pani kauhistuksissaan kätensä ristiin. "Kuollutko!
Mua, johtajaanne, te nyt johtakaa! Ja kiitos kaikest', ystäväni, kiitos! Kolmastoista kohtaus. Paikka sama. Hautamaja. CLEOPATRA. En, Charmiana, täält' en lähde koskaan. CHARMIANA. Mieltänne lohduttakaa. CLEOPATRA. En, en tahdo. Kaikk' ihmeet, kauhut tervetulleiks sanon, Mut lohdun hylkään. Syyn mukainen tulee Suruni määrä olla, yhtä suuri Kuin on sen aihe. Kuollutko?
"Mitä siellä on tapahtunut?" kyselivät jo matkanpäästä. "Täällä on tapahtunut hirmuista! Nurkanperä on joutunut junan alle!" Ja vahvoihin työmiehiin vaikutti tuo sanoma kuten sähkö, yhten ääneen rupesivat siunailemaan niinkuin lapset. He kokontuivat tiheään ryhmään Matin ympärille. "Kuollut!... Kuollutko on?" Matti makasi hengetönnä.
"Missä mummo on, koska ei häntä näkynyt entisellä paikallaan?" kysyiwät he pelon sekaisella tunteella. "Mummo ei enään koskaan tule siihen tawaroitaan tarjoilemaan", wastattiin heille. "Kuinka ? Kuollutko?" Tämä waikutti Mieloseen ja Makkoseen niinkuin salaman isku. Hywään aikaan ei kumpikaan heistä kyennyt sanomaan halkaistua sanaa. "Sairastiko hän kauwan?" kysyt Mielonen wihdoin.