Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. toukokuuta 2025
Tuossa surullisessa, mutta toiworikkaassa tilassa kului aika. Isä ja äiti eiwät lähteneet enää koskaan pois sairaan poikansa wuoteen wierestä. Pitkällisen kokemuksen kautta oli surewa isä warttunut niin hywästi kääntelemään ja nostelemaan sairasta, korjailemaan ja kouhottelemaan hänen kauwan maattua wuodettansa, joka oli ja jonka piti olla ikäänkuin joku kaawa, eri kolo joka ulospistäwälle luun sompulalle ja kiwun tähden ei oltu tuota wuodetta woitu korjata wuosikausiin tukeamaan ja wakauttamaan kipeää polwea, ett'ei se pääsisi liikkumaan niin, isä oli kaikkeen tähän niin harjaantunut, ett'ei niitä toimia muut woineet tehdä ja tuon apunsa tekikin isä niin mielellänsä.
Siinä istui Maiju, milloin kohennellen ja pehmitellen wuodetta ja pään=alustaa; milloin pyyhkien sairaan polttawalta otsalta pois hikipisaroita, joita tuo luumuurin sisällä palawa tuska siihen niin runsaasti ja lakkaamatta ajoi; milloin kostutellen hänen kuumeesta pakahtelewaa kieltänsä; milloin taas antaen hänelle määrä=ajalla rohtoja, joita lääkärin awulla oli hankittu.
Wuodetta korjattaissa muutetaan sairas sitä warten tehdylle toiselle. Polsteria, tyynyjä, peitteitä ja muita makuuwaatteita pieksettäköön joka kerta ulkona ja lämmitettäköön ennen sairaan uudelleen niille ruwettua. Sairaan kupit, tuopit, lasit, lusikat ja pikarit pitää usein pestämän, puhdasta wettä ja saipuata muiksiki tarpeiksi aina sairaan huoneessa löytymän.
"Enkö minä oikein arwannut, että hän on houriossa?" sanoi mies, "mutta miten toisen käynee?" "Missä minä nyt olen?" kuului samassa heikosti toisesta wuoteesta. "Hänkin toki tointuu", sanoi mies ja käweli wuodetta kohden. "Olkaa waan huoletta, te olette molemmin hywässä suojassa; tarwitsette lepoa, sentähden olkaa murheetoinna!" sanoi hän sitten sairaille ja antoi heidän juoda raitista wettä.
Mitä sanotte? kuollutko?" sanoi emäntä hätäisesti ja astuskeli ukon wuodetta kohden. Kaikki heittiwät askareensa pois ja tekiwät samoin. Siinä makasi ukko niin rauhallisen näköisenä ja kalpeana. Surullinen hymy oli jäänyt hänen huulillensa ja näyttipä siltä, kuin paljon kärsiwä sielu olisi päässyt rauhaan. "Siinä se oli nyt Fabian=raukan loppu.
Sitte saapi wähitellen totuttaa watsan tawallisille, jokapäiväisille ruuille. Kaikenlainen wiina, olut ja kahwi owat sopimattomia tässä tilassa, eikä pidä niitä ilman lääkärin määräämistä nauttia. Paidan muutteessa ja wuodetta korjattaissa taitaa waimo pian wilustua ja saada taudin, samati mielenliikunnoista. Sentähden pitää waroin näissä tiloissa meneteltämän.
Minä nousin myös ylös ja puin kiireesti ylleni. Silmäni kääntyiwät ensimäiseksi ukon wuodetta kohden. Kynttilä paloi tuolilla juuri siinä paikassa, johon ukko sen maata pannessaan asetti ja ukko itse makasi niin rauhallisesti; näyttipä siltä kuin hän olisi saanut pitkällisen lewon ja rauhan särjetylle sydämelleen.
Minä kummailin, ett'ei hän ollut niistänyt kynttilää, jonka pitkästä karresta hän oli niin arka yöllä haastellessamme. Minä käwelin lähemmäksi wuodetta. Silloin huomasin selwästi, ett'ei hän hengittänyt; ukko oli kuollut. "Ei Fabiani nouse enää koskaan ylös", sanoin sen hawaittuani ja astuin jonkun askeleen takaperin. "Herra Jumala!
Päivän Sana
Muut Etsivät