Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Maa ruskovi rinnan alta, Jo silmiä peittää yö; Mut kuolla hän viel' ei malta, Kun kesken on kaikki työ. Ja toivoen tuskissansa Hän selvähän aistelee, Kuin Ruotsin ja Suomen kansa Taas eistyen taistelee. «Gud med oss!» kasvaen kaikuu Taas puolelt' ystävien, Ja «Hakkaa päälle!» jo raikuu Kuin pauhina Pauvanteen.
Kohta kyllä rauta riehuu, Verivirrat höyryää. Marssi päälle, Pohjan poika, Vihollista varsin luo! Hakkaa päälle, Pohjan poika, Luoja sulle voiton suo Rientäkäämme, Savolaiset Sekä poijat Pohjolaiset, Myös sä, kansa Karjalan, Vihollista vastahan! Meidän hurraa kankaat kaikuu, Niinkuin tuhat ääntä ois, Vaarat virkkaa, rannat raikuu: Väkivalta täältä pois!
Oli suuren se ajan, ajan, paikan ja rajan rakas, rakkahin, kaunehin tapaus. Nyt Suomen on laulu, ajan alkavan taulu: maat, metsät ja rannatkin raikuu, kun Auran on voitto kuin Auroran koitto, opin kauneus sen varrelta kaikuu.
Heikki nousee suurelle kivelle ja Antti jonkun kannon nenään, ja Heikki alkaa pomiloida Käkelän papin tunnettua messua: 'Onko Keiturilta ketäkään kir-ko-ossaa? 'Olenhan minäkin suuri ja mahtava he-erraa! vastaa Antti että metsä raikuu. Messun päätyttyä alkaa Heikki saarnata.
Kuka joukot harhaillehet Kokoon kutsuu eksynehet? Kuka tenhosanan sen Lausuu mahtipontisen, Joka tenhovaipan poistaa, Että päivä kirkas loistaa? Kautt' ilman, kuules, soitto kaikuu, Se niinkuin koski kohisee, Ja metsät, vaarat vastaan raikuu, Ja terhenet ne pakenee; Ja päivän liekin hohtehessa Mies seisoo, soittain kanneltaan, Ja »Maamme»=laulun kaikuessa Eteenpäin viittoo kansoaan.
Niin, luonnon laulun sävelvuo Se rikkahana kaikuu rinnassamme, Sen lähtehistä hengen juuret juo Jo syntymässä, Sen vienon hellät sävellainehet Ne meissä tuudittaapi tuntehet Jo kehdossamme; Ja elämässä Ne aina, aina sitten kaikuu, raikuu;
On nuori vanhalle mennyt. Vilkkuvi nilkat ja punaiset sukat, aurinko painuvi metsän taa, hehkuvi puut sekä poskien kukat, tuoksuvi kasteinen nurmi ja maa. Ja nuorten riemu se raikuu. Y
Eesti mä oon sekä Eestiksi jään, Kunnekka kalma mun peittävi pään'. Eestien henkeä suoneni tykkii, Eestien verta mun syömmeni sykkii, Eestien kieli mun suustani raikuu, Eestien miel' läpi aivoni kaikuu. Eesti mä oon sekä Eestiksi jään, Kunnekka kalma mun peittävi pään'.
Kiurun ääni kuulumasta Lakkas meidän laaksoissamme, Saapui kaukaisesta maasta Sana, viesti korvallamme: "Tääll' on valpas kaikkein mieli: Laulaa Pohjan satakieli!" Keskimeren aallot saartaa Ihanteiden ihmemaata, Miks' ei meidän kiurukainen Sinne saakka lentää saata! Alppein laaksot helkkää, kaikuu, Väinön laulu sielläi raikuu.
KARJAKKO. Jo eilen sanoin Pekalle, että pitää hakea heiniä. TURKKA. Missä Pekka? KARJAKKO. Pääsette vähimmällä vaivalla, kun ensin haette uunilta. Pekka hoi! PEKKA hyppää uunilta. TURKKA. Sielläkö niitä heiniä on! Hae nyt kuin tuulessa! ANNI. Neljä. Kahdella hevosella Pekan mukana heinään. Muut muihin ulkotöihin. Ja nyt on, pojat, kiire, että tuppi heiluu ja laulu raikuu.
Päivän Sana
Muut Etsivät