United States or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Luulit heidän huvikseen huhuavan, ja he vain kiviä kantoivat yhteisen pesämme perustukseksi ja almuja anoivat isänmaan alttarille. Seinät nousi, katto kohosi, ja pian liehui valistuksen lippu tuhansien kotien harjoilla. Särkyi Suomelta pesänsä ... puhkesi pohja... Eikä ennen särkyä ehtinyt, kun jo taas raikuu kunnailta rakentajien laulu...
Mut syksyllä myrsky kun pauhoaa ja voihkavi kaihoa katkeraa ja syysyö kun peittävi pilviseen jo vaippaansa taivahan tähtineen, niin kantelo kuohuissa kaikuu ja kiehtoen, tenhoten soi, se riemua raikasta raikuu ja itkien vaikeroi. Se on hän, se on hän, itse Ahti se on, mi kuohuissa laulavi laulelon.
Siell' ennen liehuit kiihoitellen, mistä Soi sotatorvet saloin sydämiin. Siell' ennen liehuit, missä parkua Vaan kuultihin, ei juhlaveisua, Ja kuulain pauke rummun räminähän Sekaantui siellä kuolon kutsuna, Vaan täällä taivas vuotaa elämähän, Täält' ilon, rauhan raikuu sanoma.
Herää toiset vuoteissansa: »Miksi hätäkello kaikuu?» Toiset rientää huoneistansa: »Mistä melske, huudot raikuu?» Kohta kertoo liekinhulmat idän, lännen taivahalta: »Kaupungiss' on ryssät julmat, raivoo raakalaisten valta!» Koht' on kaikki liekkimerta; kuka ehtii, pyrkii linnaan, kalvat kalskaa, vuotaa verta; päivä koittaa kirkkahinnaan. Mutta hätäkello kaikaa!
Se on iki soipa niin kauan kuin Suomi on suuri ja voipa, niin kauan kuin syntymä- maan sydän kaikuu, ja Suomessa suuruus ja ja rakkaus raikuu. Turun tulevan Suomalaisen Yliopiston kunniaksi kirjoitettu.
Katsoo kaunis impi kauan: »Jään ma hyvän Hurtan luoksi, joka jättää surmarauan minun heikon, vienon vuoksi; joka kanssa Jumalansa tekee tunnonrauhan syvän, jota kerran siunaa kansa vuoksi hallituksen hyvän.» Nyökkää päätään Hurtta. Kaikuu niinkuin kauko-kirkonkellot, vaiko Manan vasket raikuu, kumahtavat kuolon pellot?
Ei ainoatakaan päivää, ei hetkeäkään riveistään pois, niin olivat kuin tammi vankkumatta, josta heille kohottakaamme maljamme ja huutakaamme niin että tanteret raikuu: kolmannen komppanian kivekkäät eläkööt! Ja niin myös kaatuneitten sankaritovereimme muisto, sekä toistenkin komppaniain: eläkööt!
Silloin soivat harmonikat tölleissä, töllien pihoilla ja pölisevillä maanteillä ... tehtaista palanneiden taikka tonttiensa muokkaamisesta levähtävien työläisten käsissä ... vedettyinä esille talvellisista loukoistaan... Ne soivat raisuja, kesyttömiä säveleitä, muodottomia, mutta onnellisia. Yhtä ja samaa enimmäkseen ... yhtä ja samaa. Kylä raikuu ilakoivia ääniä.
Lopsautapas päivää nyt pitkästä kotvasta. Kas niin, se mies antaa kättä toiselle miehelle, niin että oikein katto raikuu. Tiedätkö sinä miten vanha sinä olet? Kuudennella, sanoi Matti kainosti. Tiedätkö sinä, mitä varis tekee, kun pääsee kuuden vuoden vanhaksi. Matilla meni sormi suuhun. Hän ei osannut sanoa mitään.
"Minun lävitseni taas," Kleopatra huudahti, "käy kylmiä ja kuumia väreitä, ja usein kyynelet tulevat silmiini juuri silloin, kun riemu kovimmin raikuu. Suurella joukolla, joka yhdistyy ainoastaan yhtä henkilöä varten, on aina melkoinen vaikutus.