United States or Mayotte ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja yhden ma varman tiedän sen, kun löydy ei tietä mistään: On työtä tehtävä jokaisen. Puu tutaan hedelmistään. Se usko, ken sitä ei opeta, sitä uskoa täällä ei tarvita, se on uskoa usmien, haamujen, ei uskoa ihmisten. Kuka tietävi, mistä me tulemme ja missä on matkamme määrä? Hyvä että me sitäkin tutkimme. Ei tutkimus ole väärä.
Mut kaikki loistos onkin heijastusta Jumalan kirkkaudesta; voimas aivan On kaikkivallan hyvää lahjoitusta, Hän antimillaan täyttää maan ja taivaan. Viivähdä, Valvas, ilme ihanainen, Opeta meitä, että ilonamme Korkeimman palvelus ois täällä vainen, Ja ain' ois valo hengen verhonamme!
Mitäkö lauluja laulan? kertoi hän kummastellen. Niin, se ei ollut mikään laulu sinulle! Ah! se on kaunis laulu. Se soi niin kauniille ja Tiina laulaa sitä aina! Henrik puri huultansa ja ymmärsi ett'ei hän voinut ruveta tarkempiin selityksiin. Sinun pitäisi ennemmin oppia joitakuita kauniita iltalauluja, sanoi hän hetken äänettömyyden jälkeen. Niin opeta joku minulle. Onhan nyt ilta; laula joku!
Haastelee hän yksin käydessänsä: »Vallitsija kirkkaan korkuuden, Suo mun aina silmät puhtaal, vakaal Puolees taitavani katsahtaa. Opeta mua eloo rakkauden, Valkeutes pyhä virtakoon Poveheni, ja mä, pelkäämättä Pimeyden valtaa, tieni käyn. Ja kun viimein päätetty on matka, Astun kunniasi kaupunkiin, Jonka muurit kullast, krysoliiteist Hohtaa kesäsillä kunnahil.»
Mutta eikö »petakookia» myöskin opeta että rangaistus on oleva jossakin suhteessa rikoksen laatuun sekä ettei opettaja omavaltaisuudellaan saa tehdä itseään halveksituksi oppilain silmissä? Pölkkynen. Aivan oikein, aivan oikein. Mutta onhan se, niinkuin me kaikki tiedämme, hyvin vaikeaa välttää mitä nuoret kokemattomat oppilaat sokeudessaan meistä opettajista ajattelevat.
Niinhän hän aina tekee. Toloska on hyvin rehti ihminen. Ei opeta lapsiaan laiskuuteen. Enhän minäkään sitä tee. Ei tiedä. Aina sinä minussa syytä löydät. Missä tyttö nytkin viipyy? Eihän hän montakaan kertaa ole poissa ollut. Ei tarvitsisi olla niitäkään kertoja. Kyllä minä sen Lyylille sanon. Aina siitä tytöstä saa riidellä. Se on nyt, vaivainen, sellainen riitakapula.
"En, veli kulta saanut vielä puolta siitäkään päähäni, mitä neuvoit", saneli Olli alakuloisena. "Voi hemmetti, jos osaisin edes kirjoittaakkaan!" "Opetan minä senkin sinulle, jos mieles tekee", vastasi Mutkala. "Opeta, veli-kulta!" Ja tiedättekö mitä?
Pyhä Raamattu, hän kirjoittaa, ei opeta mitään kiirastulesta, vaan kertoo meille, että hurskaitten henget nauttivat mitä suloisinta rauhaa ja lepoa. Kuinka he elävät siellä, emme tosin tiedä, eikä liioin missä he oleskelevat. Mutta sen tiedämme varmaan, että he eivät ole missään surussa eikä tuskassa, vaan lepäävät Jumalan armossa.
Se on rakkautta. Jumala suokoon sen sinulle. Minulle ei ole sitä koskaan opetettu, minä en ole sitä säätyä. Se voi löytyä niin ylhäisten kuin alhaisten keskellä, mutta ihmiset eivät tahdo sitä ymmärtää. Ylhäiset luulevat sen löytyvän vaan heidän joukossaan ja he sulkevat sen hienojen seiniensä sisään, eivätkä sitä rahvaalle opeta.
Minä tarvitsen sitä niin paljon. Mutta missä ovat tyttäresi tänään, Evelina?» «Poissa, erään ystävän luona pienissä kekkereissä, joista he jo kauan ovat iloinneet. Ja minä puolestani odotan sitten heidän kertomuksistansa saavani niistä runsaan osani.» «Oi, opeta minulle, Evelina, miten saisin tyttäreni niin säädyllisiksi, niin hyviksi ja onnellisiksi kuin sinun Kaarinasi ja Laurasi.