Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Suurin hulivili nuorna ollessamme, eikä maa-lappua omaa jalkamme alla sinulla enemmin kuin minullakaan! EERIKKI. Ystäväni, siitä asti, koska erosimme, on elämäni kertomus lyhyesti tämä: Eräs tyttö, talon perillinen, korea ja nuori, taisi ihastua minuun, hurjapäähän. Niinpä tapahtui. Minä nain hänen, unohdin lasin, tein ja toimitin ja parhaaksi kääntyi kaikki.
Vaan riehu, vanhus, se ei paljon paina, Hän laulussani elää nuorna aina. Naisnäkö sull' on, luonnon muodostama, Poveni valtiatar valtias, Naissydän hellä, vieno, aina sama, Ei viekkaan naisen tapaan oikukas; Naissilmäs kirkas on, mut vakavampi, Mi kultaa kaikki, mihin katsahtaa; Varis on miehen, muita miehuisampi, Se miehet, naiset, kaikki lumoaa.
Hetipä kirosi herra, Kesken syönnin synkeästi, Sanovi sanalla tällä: »Enpä tuota turkastakaan Luullut nyt minä poloinen Perkelettä petturiksi; Kun on ilkeä isäntä Pilannut parahan viljan, Tuolla lailla tuhrannunna. Ei sitä tieä ihmisrukka, Mitä syöä syntisparan Vasta vanhana pitääpi, Kun ei nuorna näitä nähty, Noita ruokia rumia.»
Ken mun pelasti kourista kuolon ja orjuuden? Sä itse sait tän kaiken aikaan, pyhä, hehkuva sydän, ja nuorna, hartain innoin sä pilvein Uinujaa hänen pettämänään kiitit! Sua kunnioittaisin? Miksi? Sa huojensitko koskaan vaivoja sortuneen? Sä lievensitkö koskaan tuskia itkeneen? Minust' eikö karkaissut miestä kaikkivaltias aika ja kohtalo ikuinen, mun herrani, Zeus, ja sun!
Mut väliin katseen moittivan Hän heittää, ulos mennen: "En tuota sinust' uskonut Ois eläessäin ennen". Oi veikko, nuorna kuolit jo; Et elämää sä tunne: Sen virta miestä kuljettaa, Ei tietää voi hän, kunne. Hän tuli luoksein äskettäin; Mun mielen' murhe täytti. Hän sijan sai ja istahti Ja vartovalta näytti.
Jos riemu runsas tyttötarhaan Jäi poikaparvesta, El' eksy toki nuorna harhaan, Vaan kestä urhona! Saas tulla taisteluita, Ne meistä miehen saa, Yön petoja tai muita Ne voimme karkoittaa! Yö must' on, kesän kiiltomato Ei loista ruohosta; Vaan aamun voitto, runsas sato On meillä toivona. Pois nimen poikanalkki Me kauas suljemme: Kuin urho uljas halki Maailman kuljemme.
Katoopi kaikki, ikuinen On töiden kunnia vaan. Ken kaatua nuorna saa Kanss' sankarein, hän on autuas. Hän niinkuin salama lentää Ja iskein sammua saa. Kuin sammuva hiilikko On vanhuus vaan. Kotiliedellä Se kituu, tuhkahan sain muu Ja unehtuu siten pois. Miks' Hjalmari viipyvi? Hält' Innishonnako laaksoissaan Ois' innon syöstänyt, oisko Hän sanans' unhottanut?
Julistaa Jumalan tammi: »Humisen huolia sinulle, surun annan aateluutta, vaivan kalvavan vakautta, ylevyyttä ylhän tuskan; kynnän otsasi vakoihin, sielusi enemmän kynnän, panen paadet hartioille, käsken nuorna kärsimähän.» Kysyn kylmävin sydämin: »Miks minua kärsimähän?» Luojan suuren puu puhuvi: »Siks sinua kärsimähän, kun olet lapsi laadultasi, itkijä elämän itkun.
Juur' voittaessa, leikkiin innostuin, Hän tähän nukkui rinnoin puhkaistuin. Tuo urhokas! Viel' äsken hänen näin, Kun nuorna, uljahana rynnäkköhön Hän, esteet sortain, riensi eteenpäin Kanuunan liekkiin, miekan mittelöhön; Nyt kylmänä hän hangell' lepäsi, Miss' äsken Ryssäin tulet sammutti.
Ja hän on tehnyt jotakin hyvää, joka ei ole tyhmää, naurahteli Berndtsson. Ei; nyt tulemme me aineesen. Maria on monta kertaa kertonut minulle, että hänellä, nuorna ollessansa, oli toveri, josta hän paljon piti. He palvelivat yhdessä monta vuotta; mutta niin tuli rakkaus väliin ja hän meni naimisiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät