Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. lokakuuta 2025
VANHA TALONPOKA. Se aivan kaunist' olikin, Ett' ilopäiväks' saavuitte; Olittehan myös parahin Apumme murhepäivinä. Mont' on täss', rusko poskillaan, Jonk' isänne on tempaissut Pois kalman suusta, saatuaan Tulisen taudin sammumaan. Sairasten luona kävitten, Jo silloin nuorna autellen Ruumiita paljon kanneltiin, Vaan taudin aina vältitten. Kovia näitte; korkeimmalta Sai aulis avun auttajalta.
Tuon lapsilauman riemastus vei huolen rinnastani. Ma ulos sitten heitettiin, pois silkit, kukat karsittiin ja kullat oksiltani. Pois, pois on kaikki ystävän', oi, nyt on kaikki toisin. Jos juureheni metsähän mä jälleen päästä voisin! Ma kaaduin nuorna mättäällen, ma kaaduin riemuks' toisillen... Ken kyynelhelmen soisi? Ei, lapsikullat, riemuitkaa! Sain teille hengen antaa.
KERTTU: Niin näet on mustasukkainen minusta. KERTTU: Pane ne jalkaasi silloin, kun vasta valheen kengillä kävelet! Huomaatko joutuneesi kera naisen naljasille? LALLI: Kokenut tuonkin tietää. KERTTU: Vaivainen kaikki kokee! Ota opiksi, Inko! LALLI: Puhu suusi puhtaaksi vaan! INKO: Kaikkea kuuluu mies katuvan, vaan ei nuorna naimistansa... KERTTU: Ethän vain kosioretkillä kulje?
Näin kevätloistossansa maa heloitti nuorna ollen, Vaan joskus rinta pakahtui nuort' tulta kuohumaan, Kun kirousta nousnehen näk' elon-vainiollen Sen poltti, rankaisi ja taas sävystyi innostaan. Mon' ennustaa, ett' ydin, maan vanhaksi tullen, jäähtyy Tuot' ennustusta, rintani, el' usko kauheaa! Kun ain' on liekit valveilla, elämä maassa viihtyy, Maa autioksi kallioks' ei kohmettua saa!
Kun näen, kuink' ihminen ja ruohokin Samalta taivaalt' usmaa saa ja poutaa, Rehottaa nuorna rinnoin riemuvin, Sen kukoistuksen kunnes unhe routaa: Tään nähdessäni katoovaisuuden, Sun nuorta kuvaas aattelen ma aina, Kuink' aika tuhon kanssa kilpaillen Sun nuoren päiväs koittaa yöksi painaa. Sinusta sotaa käyn ma ajan kanssa, Se minkä vie, sen luon ma uudestansa. Miks kärsit ajan hirmuhallintaa?
Vasta polun polvikkahan päässä, raunioiden kautta raivaellun, tiestä syrjäss' istui nuorukainen verenvuodannosta uupuneena. Kasvot kalvakat taas punehtuivat, vienosti kuin illan valkopilvet, silmä sammuvainen loisti jälleen, kun hän havahtuen ukon huomas. "Terve", virkkoi, "nyt on kuolo helppo, nuorna kaatuen kun saapi kuolla voittajana, maataan varjellessa.
Se maahan löi arabialaiset ylpeet, nuo, jotka Hannibalin johdoll' yli menivät alppein, mistä Pon on juoksu. Sen kanssa nuorna Scipio ja Pompeius voittonsa voittivat, ja tuimaks tuli se kummulle, min alla synnyit sinä. Lähellä aikaa, jolloin Taivas tahtoi lepoonsa lempeään maailman kaiken, sen Caesar otti Rooman mielen mukaan.
Ken puhuu paikasta siis siitä, älköön Ascesiks sitä mainitko, ei kyllin se sano, sanoo vasta oikein: Itä. Tyyssijastaan se viel' ei loitoll' ollut, kun alkoi maan jo tuta antaa voiman hänelle suodun suurta lohdutusta. Jo nuorna näät hän riitaan joutui kanssa isänsä vuoksi naisen, jolle ovet kaikk' kiinni ovat niinkuin kuolemalle.
Päivän Sana
Muut Etsivät