Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Kun Aslak heräsi seuraavana aamuna, istui Gunnar hänen edessänsä ja katsoa tuijoitti häneen. Aslak hämmästyi vähäsen ensi hetkessä, mutta tointui kohta: "Nyt olen varmaan nukkunut liian kauan, koska sinä istut tässä mua katselemassa". "Eipä juuri tahdoin vaan nähdä kuinka sinä nukuit".
Vaari meni aamulla pappilaan, rupesi äiti puhumaan, sillä hänen piti kyyditsemän rovastia kirkolle, ja sanoi muutoinkin haluavansa käydä kirkossa juhannuksena, jolloin siellä on rippilapset. Olisin minäkin mennyt kirkkoon, mutta kun koko päivän nukuit, niin en voinut sinua jättää yksinäsi.
VIKTOR. Ei millään ehdolla. Palvelusväki rupeisi epäilemään. SYLVI. Kuinkas sitten? VIKTOR. Minä menen pois ja sinä otat heidät vastaan. Keksi joku syy sinä nukuit, et kuullut soittoa, tai jotain muuta sen tapaista. Hyvästi, armaani! Yksi suutelo vielä! Kuule, minä tulen takaisin tunnin päästä, koeta saada heidät tiehensä siksi. Onhan meillä sitten vielä aikaa, vai kuinka?
Näin uni yhä uudet niin synkät kuvat luo, Ei rauhaa Suomen saada nuo öiset peikot suo. Mut vihdoin toki haihtuu jo usvat uinailuin, Ja Suomi ajan uuden nyt näkee kummastuin. Ja äänet hälle kuiskaa: "jo kuole kurja pois! Mit' tehtävätä täällä sinulla enää ois? Oot mykkä muukalainen sun maillas omillas: Oot myönyt kieles, kurja; pois nukuit onnestas."
Johan minä pellon alta kuulin kuorsuusi, pilkkasi Liisa, niin sikeästi sinä nukuit, että pellon alta kuului kuorsuusi. Kuka lie kuorsannut ... min' en oo... Herra Jumala ... kukas siellä, jos et sinä! Itse oot kuorsannut... Vai minä? ... jopa nyt, kun tulin navetasta lypsyltä juuri... Mutta Matti oli saanut hevosensa riisutuksi ja lähti sitä talliin viemään.
Kuinka lankoni, nukuit yösi? Heinonen. Makasin kuin tukki. Emma. Todellako? Heinonen. Niin olen aina maannut sitten naimisiin menoni. Kuinkas sinun laitasi on? Henrikson. Tunnen oikein omantunnon tuskaa. Emma. Olet kai väsynyt? Henrikson. Eipä juuri muutenkaan. Voi kultastani, kuin hänen pitää niin paljon rasittaa itseään! Loviisa. Katsoppas Antti oikein onnellista avioliittoa! Heinonen.
Hän nosti päätään ja nyökkäsi, piti korkealla ilmassa kukkapalmikkoa ja huusi säteilevin silmin: Tämä annetaan sinun madonnallesi! Mille madonnalle? Minä kävin huoneessasi sill'aikaa, kun nukuit, ja katselin kuviasi. Madonna on kaunis, mutta pikku poika hänen sylissään on ihana!
Hyvää huomenta, unikeko. Tiedätkös, mitä kello on? Nyt nukuit ohi aamiaisen, poloinen. Vai luuletko saavasi ruokaa vielä? Eikös mitä Alma ei anna leivän muruakaan. Mitä? Kaksi tuntia? Kyllä kai! Sitä ei usko kukaan ihminen. Vai näit unta? Mitä sitten? Kerropas. AKSEL. Minun on ihan mahdoton kirjoittaa. SYLVI. Ole vaiti, sinä siellä ! Ei, mutta sehän oli hassua. Entä sitten? Eikö mitään muuta?
Audotja. Minä se olen sinulle tuon rakkaan laulusi opettanut, minun syliini sinä, poikaseni, nukuit silloin, kun epätoivossani tähtesi kyyneleitä vuodatin. Andrei. Sinäkö äitini? Audotja. Eikö sinulle ole jäänyt mitään muistoa jostakin pimeästä, kylmästä yöstä, jolloin sinä unestasi havahtaen sanoit: »äiti, minulla on kylmä!»
Ja ennen kaikkea Eyolfista. Niinhän sinä teitkin, rakas Minä en päässyt asiaan. Sillä sinä rupesit riisumaan. Niin, ja sitte sinä puhelit Eyolfista sillä aikaa. Etkö muista? Sinä kysyit, miten pienen Eyolfin vatsa jaksaa. Rita ! Ja sitte menit sinä sänkyysi. Ja nukuit erinomaisen hyvin. Rita, Rita! Alfred? Niin? "Samppanjaa sull' oli, vaan koskenut et siihen." En. Minä en koskenut siihen.
Päivän Sana
Muut Etsivät