Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Käy taru, silloin jos kultaiset langat toinen ne toisensa taivaalla kohtaa, kuuluvi soitto, ei kuunneltu ennen, kaikuvi virsi, ei virketty muinen, humisee ilma kuin huilu, visertää maa kuni viulu; ja käy taru, katkeevat kultaiset langat, ja syöksevi kuiluhun ihmistä kaksi ja katsovat kumpikin toistensa silmiin ja kasvot päivänä paistaa. Atlantica! Tunnetko lauhkeat tuulet? Atlantica!
Mopsi petti monda miestä, vannoi vääriit ja varasti; joutui viimein vika-päänä kannustamaan kaakin-puuta kovin kurjalla tavalla. Kärsi, kärsi! kulda poikan'! lohduttaapi lastans' äiti seljän takana turulla. Kärsit muinen pyhät miehet kärsi Ristus ristin-puussa. Vilu-taudista.
Oli mulla muoto muinen, Oli muoto muien rinnan, Kun ma notkuin nuorempana, Kasvoin heinän karvallisna. Hyvä oli lapsen lassa olla Hyvän vanhemman varassa; Ikävä isättä olla, Outo äitittä eleä, Vaiva suuri vanhemmatta: Pimiä isoton pirtti, Vaikka päivä paistakohon, sokia emoton soppi, Vaikka kuu kumottakohon. Vähä ilo emottomalle käestä.
Oli hän siellä vuotta kaksi, Oli kolme vuotta; Kulta luuli kuolleheksi, Tainnut ei enää outtaa. Nuori mies tuli vierailta mailta, Tuli hän kotiansa, Meni kultansa kartanohon, Tervehti kultoansa. Nuori mies tuli vierailta mailta, Meni kultansa luoksi; Kulta se tuosta valjeni Ja ve'et silmistä juoksi. "Miksis kultani valjenit, Et ole niinkun muinen?"
Pois totuus pakenet jo maasta ja uskollisuus häviät. Ja joskin koirat liehuu haisee kuin muinen, nekin pettävät. AATAMI ENSIMM
Lausui Matti Laurin poika, Virkki Wiipurin isäntä: "Onpa linnassa lihoa, Onpa voita volmarissa, Ilman härän iskemättä, Suuren sonnin sortumatta: Uupui muinen musta ruuna, Vaipui valkia hevonen, Tuoll' on raato rauniolla, Luukontti koan perässä, Miehen suuren suupalaksi, Miehen murhan murkinaksi."
Miesten, naisten mielialaa hiiltää outo himmeys, aaltoo aatoksissa salaa niinkuin tähkän täyttymys, poven polttaa nuoret kummut, kuvat heljät heijastuu, arat aukee unten ummut, sielunsilmät seijastuu. Muistan, kuinka lasna muinen taivon tähtiä tähysin, elon etsin arvoitusta tuoltapuolelta elämän. Mitä löysin?
Se miekk' ei lemmi kuolleen uskon rauhaa, Miss' paimen parka itse nukahtaa; Ei kuule, miten Hornan joukko pauhaa Ja viime linnan uhkaa valloittaa. Jo vonkuu vuor', isämme minne muinen Vapauden viirin, ristin pystytti, Sen vartiat kuin portto tuiretuinen Hekuman lempeen kanssaan vietteli.
Taisi olla puheessa perää, ettei hän rehellisyydellä ollut rahojaan saanut. Saattoi tuo olla valhettakin. Ken tietää! Hän lepää kamarissa. Saliin, jossa muinen kuuluisia miehiä on asunut, on ovi raollansa. Ukko ei nuku; ukkosen ilma ei anna unta hänen silmiinsä, joiden ei sanottu hyvän-ilmaisellakaan yöllä ennen kukon laulua menevän umpeen.
Raban on täällä, loistaa vierelläni apotti Joakim, Kalabrian miesi, profeetan hengell' lahjoitettu muinen. Niin suurta sankaria kiittämähän sai tänne minut veli Tomaan hehku ja hienous, joka puheestansa puhui, eik' yksin mua, vaan tään seuran kaiken. Kolmastoista laulu Kuvailkaa tähteä viistoista, eri tienoita taivaan valaisevaa, ilman kaikk' kerrostumat sätein säihkyttävää!
Päivän Sana
Muut Etsivät