Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Auran wanha Oppi-huone, muinen wahwa, warustettu, josta lähti monda miestä waikuttamaan walistusta kansan luona kiitollisen, rupes' wiimein riutumahan alla wuosien ajoissa, ahdistumaan Opillekin, joka kerran juurtuneena lewiääpi loppumata lasten lastengin hywäksi.
Kuinga monda murhatyötä olet sinä sivullasi tehnyt kaikissa kylissä? Kuinga monen mieli karvas ombi kyllä kasvoistansa, viellä kahta karvahambi jäsenistä jäätyneistä? Mutta nyt on mulia valda, sun on valdas' vaipuneena; vastus on jo kyllä vahva vasten julmuuttas' varottu. Anna edes armostasi, itse armoton aneli seljän kaari kiperänä, koko Häme halduhuni, taikka puoli Pohjanmaata.
Kolmhalko oli yksi sellainen, ja huolimatta siitä, mitä muut ajattelivat tai sanoisivat otti hän kanteleen ja alkoi surullisen valitusvirtensä: Voi Suomenmaata suurta Kuka olis uskonut, Monta tuhatta vanhaa, nuorta On miekalla hakattu. Voi Pälkänehen sota, Kuin oli Suomen maal' Siell vuoti monda verta, Tsaari pääsi vallan pääl.
Mopsi petti monda miestä, vannoi vääriit ja varasti; joutui viimein vika-päänä kannustamaan kaakin-puuta kovin kurjalla tavalla. Kärsi, kärsi! kulda poikan'! lohduttaapi lastans' äiti seljän takana turulla. Kärsit muinen pyhät miehet kärsi Ristus ristin-puussa. Vilu-taudista.
Voi sinuas Kyrönpeldo, Näit mond' on ennen ol, Ennen olit eloo täynäns, Nyt kuolleita kuopattu. Voi kuing monda vaimo on jäänyt leskeksi, Vihollinen wielä vaino Jättä mond orvoksi. Kts. Hengellisiä lauluja. Oli vielä useita värsyjä, mutta Kolmhalko ei jaksanut enempää.
Mitäs ajattelet ja sanoa tahdot, sano lyhyeldä; sillä se on wiisaille otollinen. Samalla muotoa langee järjelliselle ihmiselle juuri ikäwäksi sitä kuullella, kuin yksi ja sama asia tulee monda kertaa matkituksi ja kerroituksi. Kuins asian kerran sanonut olet, niin anna sen olla sillänsä, ja älä sitä enää sitte monitellen kerro.»
Hän puhui suomea kuin muukin Turun nainen, Sen hullunkurisuutta nauroin «monda kerdaa», Ja ruotsinkieltä lauloi hän kuin Ruotsalainen, Ja hänen lauseparsillaan ei ollut vertaa. Jo Ruotsin aikana ol' hältä mennyt nuoruus, Kesk'-iällään ol' tullut «Vanhaan Suomehen», Ja Ruotsin prameus ja Suomalaisen suoruus Hänessä solminneet ol' liiton herttaisen.
Vaikka »ihmisellä on monda hyvää omaisuutta», niin »nämät omaisuudet taidetaan wäärin käytettää.» »Paratiisin kielletystä puusta on tehty meille ehdon waaka: meille on wapaus suostua hywään taikka ryhtyä pahaan, niin totisesti kuin hywästä on sydämen riemu ja pahasta tunnon rasitus». »Oman hyödyn halu liikana vaikuttaa wiheliäisyyttä: järjen johdattamata wetää se vääryyteen». Kun ei sitä hillitä, seuraa siitä kateuskin ihmisyyden häpeäksi.
Suomen lapset siunailevat sitte suuria tekojas', lausuvat lastengin lapset viisaita neuvojas' viellä viellä illalla ikäsi, koska kaatuu kallis pääsi vanhuudesta vapiseva koska kaatuu kallis pääsi, heldyvät hopiahiuxes' kuitengin pysyköön pojes kauvan tämä karvas hetki! vietä ikääsi ilolla, jossa on nyt joukon toivo, onni kansan olevaisen, vapaus vasta tulevan! vietä ehtoota elämäs' maassa varsin monda vuotta turvana monen tuhannen!
Päivän Sana
Muut Etsivät