Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Käy taru, silloin jos kultaiset langat toinen ne toisensa taivaalla kohtaa, kuuluvi soitto, ei kuunneltu ennen, kaikuvi virsi, ei virketty muinen, humisee ilma kuin huilu, visertää maa kuni viulu; ja käy taru, katkeevat kultaiset langat, ja syöksevi kuiluhun ihmistä kaksi ja katsovat kumpikin toistensa silmiin ja kasvot päivänä paistaa. Atlantica! Tunnetko lauhkeat tuulet? Atlantica!
Verihuurut ne peittävi Ranskan, tuli roihuvi valloillaan, viha vihreenä lieskana loimuu, punahurmeella huuhtovi maan, se allensa tallaa ja ruhjoo, mitä vuossadat suurinta loi, se pirstoo ja syöksevi surmaan, tuhokellot kun turmion soi.
Jumalathan on johtajat kaiken. Zeun tytär ylhä on Harha, jok' ihmiset syöksevi syyhyn, haltia turmiokas; jalat hällä on pehmeät, sill' ei astele maassa, mut ihmisien pään päällä hän kulkee, kiehtoo maan asujoita, ja paulaan käy kuka sattuu.
Hän syöksevi Hornan kuiluhun, pedon kohtaa, kun tää nälkäänsä ärjyen yöhön on lähdössä saalista samoamaan yli metsän ja maan, joka-yöllisehen tuhotyöhön; hänen katseensa kiiluu, kuin hämmästynyt hepomieheen nyt se ampautuu asevyöhön. Kuin leijona kohta hän karjahtaa: »Hyvä saalis, haa! Tulit kanssani kamppaelulle. Väkivaltaani nousitko vastahan? Sua varoitan! Olen turmion tuoja ma sulle.
»Tuli valloilla on!» kävi myrskyisä huuto kun sankari sortui. Tuli valloilla on, joka paisuen kasvaa ja kulona kulkien valtiaat, vallat syöksevi maahan ja lieskoihin hautaa. Tuli valloilla on, ja Europa leiri joka kolkka min vihaa ja kostoa hehkuu!
Hän syöksyvi laaksoihin, vapisevi vuoret, tärisevi manner ja kiehuvi meri, min raivoista pintaa myrskyjen valkeat valjakot lentää. Hän syöksyvi laaksoihin, pitkäisen nuolena keskelle karkelon keinuvan entää, hän saapuvi, kansojen kultaiset kuvat pirstovi, syöksevi marmori-ylväät jumalien alttarit maahan, mi ompi jalkainsa ainainen astinlauta.
Tuo parvi, mi Kauppilass' on otellut, ylivoimaa torjuillen, se urhokkaasti on taistellut, päin rientävi nyt paeten; se jo patterillen on kerjennyt, ohi siitäkin karkaa nyt. Sandels, hän on yhä liikkumaton, ylväänä hän istuvi vaan; vaka silmä ja kirkas otsakin on, ja hän loistavi ratsullaan, sotalaumaa silmävi ryntääväin, joka syöksevi vallia päin.
Hänet valtaa nyt pyhä innotar, Tuli silmistä tuikahtaa, Ja hän huomaa kuin punehtuu sulotar, Kuin kalvaaks käy hän ja raukeaa, Ja hän palkan kallihin voittaakseen nyt Elon kaupalla syöksevi pyörteeseen nyt. Taas kuohu se käy, taas kääntyvi tuo, Jymy kaikuva sen julistaa; Ja he taas alas hellän katsehen luo, Vedet kaikin, kaikin taas palajaa, Ne kuohuu tänne, ne kuohuu tuonne.
Päivän Sana
Muut Etsivät