Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Tule, tule kertaki luokseni vielä. Muistatko muinen kun marjassa käytiin, Ahosilla istuttiin ja leikkiä lyötiin? Päivä se paisti ja pienet kukat loisti, Kukatki ne ketosilla iloamme toisti. Linnut ne laulelivat metsien päällä; Meistä he lauloivat siellä ja täällä. Ei ole ajat enää, niinkuin oli ennen, Entiset ajat ovat olleet ja menneet.
Raban on täällä, loistaa vierelläni apotti Joakim, Kalabrian miesi, profeetan hengell' lahjoitettu muinen. Niin suurta sankaria kiittämähän sai tänne minut veli Tomaan hehku ja hienous, joka puheestansa puhui, eik' yksin mua, vaan tään seuran kaiken. Kolmastoista laulu Kuvailkaa tähteä viistoista, eri tienoita taivaan valaisevaa, ilman kaikk' kerrostumat sätein säihkyttävää!
Etupäässä tätä luostaria oli kamari, missä muinen yksinäisyydessä munkit olivat Jumalaa palvelleet. Siinä valmistettiin, miten parahiten taidettiin, Martalle asuma. Muutamia päiviä kului. Marienburg oli rauniona, linna melkein maata myöden hävitetty. Vangit huokailivat vielä alikerran säästetyissä huonehissa kahleissaan. Silloin tuli äkkiä käsky valmistautua matkalle.
»Lennä maassa matalalla, koska luulee kansakunda, joll' on wielä wieras indo, walistuksen walkenewan kautta menon muukalaisen, koska kestää keskellämme on päiwä pimeänä koska owat kurjuudeksi juuret ilman Suomen kieldä, meikäläiset mieldä wailla, epä-luulot, erhetykset säilyttäwät seassansa paremmin kuin pahat henget, sika-laumaan laskettuina, muinen säilyiwät meressä.»
Olin mieki neito muinen, Olin kasvava kananen, Pitkillä ison pihoilla, Oman taaton tanhuilla; Kävin kukkana kujilla, Kajavana kartanoilla. Toisin nyt minun poloisen, Toisinpa tätä nykyä: Sinnes on pihani pitkät, Kunnes pitkät pilven rannat; Sinnes kaiat kaivotieni, Kunnes kaiat kaaren rannat; Sinnes laajat lattiani, Kunnes laajat lammin rannat; Sinnes oikein oveni, Kunnes oikein otavat.
Poika Vanhaisten, jonk' kultasilmä Ennen muita tää ol', nyt niin kylmä, Muinen ah! niin lämmin sydän missä Viehkuroit nyt yksin kyynelissä? Kirvehes ei metsäss' enää kolku, Kullan kulkematta kun jäi polku, Tuon ku, tauotessas hakkaamasta, Kutsu-äänees vastas pensahasta.
Oli mulla muoto muinen, oli muoto muien rinnan, kun ma notkuin nuorempana, kasvoin heinän karvallisna. Hyvä oli lapsen lassa olla hyvän vanhemman varassa; ikävä isättä olla, outo äidittä eleä, vaiva suuri vanhemmatta: pimeä isoton pirtti, vaikka päivä paistakohon, sokea emoton soppi, vaikka kuu kumottakohon. Kanteletar. Korpi kurjalla kotina.
Siell' ilman siintävyydessä pilvi yks' Nyt kulki; sen matkaa katseli hän. "Miss' oot," hän lauloi, "riemu Krualinin, Iäkkään urhon, pilvissä ootko? Käy pilven reunallen alas katsomaan, Oihonna on täällä, ilosi sun. Oi Le, sä muinen isäsi linnassa Loit Gylnandynehen sulokatseen, Sä häntä tänne seurasit Morveniin Jäit vieraaks' soiton, laulujen maan.
Auran wanha Oppi-huone, muinen wahwa, warustettu, josta lähti monda miestä waikuttamaan walistusta kansan luona kiitollisen, rupes' wiimein riutumahan alla wuosien ajoissa, ahdistumaan Opillekin, joka kerran juurtuneena lewiääpi loppumata lasten lastengin hywäksi.
Se siis on *lemmen* lähde raikas, uusi, mi lesken murheesta nyt tarinoi, se, jok' ei muinen tiennyt, mitä polo valitus on ja synkkä yksinolo! Se siis on *lemmen* virta voittoisa, mi vyöryy valtimoissa puolisoiden, se, joka voimakkaana, uljaana tapoja muinen uhmas, hupsuja viisaita pilkkas, nauroi ilkamoiden! Se siis on *lemmen* kauneuden-palo, mi kihlauksen kauan kestää suo!
Päivän Sana
Muut Etsivät