United States or China ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siis jos mun sanani ei heikot liene, jos tarkasti mua kuunnellut sa olet ja pannut mielees, mist' on ollut puhe, lie osittain ees tyydytetty toivees, ja puun sa nähnet, jota hakatahan, ja munkin ymmärrät, ken äsken lausui: 'mi hyvin höystää, jos ei joudu harhaan'.» Kahdestoista laulu Tuon sanan viimeisen kun lausuneeksi ol' liekki armoitettu tuskin saanut, taas kiertää alkoi pyhä myllynkivi.
Totuuden tuon ma painanut oon mielees, voi ettei valehdella sielu täällä, ain liki ollen totta ensimmäistä. Ja kuitenkin Piccarda kertoi sulle Constanzan huntuaan ain rakastaneen; sopivan näytä ei se sanoihini. Jo usein, veli, sattunut on, että on vaaran välttämiseks tehty vastoin mielt' omaa, mitä ei ois tullut tehdä.
Mut että tahtosi sais tyydytyksen, on tässä Statius, jota pyydän, anon, hän että haavais haavuriksi ryhtyis.» »Ijäisistä jos hälle haastan, missä sa oot, mun olkoon anteeks-anteheni, evätä etten suita voi», näin Statius. Ja alkoi: »Poikani, jos painat mielees sanani, tarkasti ne tallettaen, ne valon luovat kysymyksehesi.
Totuuden tuon ma painanut oon mielees, voi ettei valehdella sielu täällä, ain liki ollen totta ensimmäistä. Ja kuitenkin Piccarda kertoi sulle Constanzan huntuaan ain rakastaneen; sopivan näytä ei se sanoihini. Jo usein, veli, sattunut on, että on vaaran välttämiseks tehty vastoin mielt' omaa, mitä ei ois tullut tehdä.
Jo monen monta poikaa on aalto peitellyt Ja monen neidon silmiin veet vetreet heitellyt. Jos kuulet kuolleheksi, tee risti rantahan, Vie punaruusun kukka sen viereen santahan. Kun joskus kesäilloin sen luo käyt istumaan, Se rakkautemme hellän saa mielees muistumaan. Ei surra mun nyt auta, vaan täytyy lähteä, Ja kaihon tunteet, huolet, rintaani kätkeä.
JULIA. Ei sataa sanaa vielä korvani Sun juonut huuliltas, tok' äänen tunnen. Sa etkö Romeo ole, Montague? ROMEO. En kumpaakaan, jos kumpikaan ei mielees. JULIA. Miks tänne tulit, kerrohan, ja kuinka? On muuri korkea ja työläs nousta, Ja paikka kuolema on Montaguelle, Jos kohtais joku heimostain sun täällä.
Uusin nuotein vain, jotk' eivät oikein ota sointuakseen. DAJA. Miks ei? NATHAN. Ois ritari mun mieleeni. Mä hälle ennen muita soisin Rechan. Mut .. Malttia vain mielees. DAJA. Malttia! Se eihän vanhaa virttänne lie teidän NATHAN. Vain joku päivä vielä malta mieltäs! Kas vain! Ken tuolta tulee? Munkkiko? Käy kysymässä, mitä tahtoo hän! NATHAN. Anna siis ja ennenkuin hän pyytääkään.
ja näkisit, ett' eroo Luojan teistä elonne niin kuin erotettu kauas on maasta alhaisesta taivas korkein.» Ma hälle vastasin: »En muista, että ma oudoks oisin teille tullut koskaan, ei tuosta mua omatunto soimaa.» »Ja jos et sitä nyt sa jaksa muistaa», hymyillen virkkoi hän, »sa mielees johda, ett' olet tänään Leten vettä juonut.
Vaan minut Leton poika ja kohtalo surmasi julma, miehist' Euforbos; sinä, kolmas, mult' asun ryöstät. Seikan vain sanon vielä mä sulle ja paina se mielees: Erkanet koht' elon mailta sa itsekin, sillä on läsnä kohtalo torjumaton jo ja kuoleman ankara arpa: maahan Akhilleus lyö sinut, Aiakon aaluva kuulu." Noin hänen virkkaissaan tuli loppu ja kuolema tumma.
Vaan sanon seikan vielä ma sulle, ja paina se mielees: Mulle jos maineen sois monineuvo Athene ja antais surmata kummankin, sinä heittäös nää hevot nopsat paikoilleen, etukaiteeseen sido tiukkahan ohjat, riennä ja Aineiaan hevot riistä ja tuo ne, se muista, puolelt' iliolaisten akhaijein luo varusäärten.