Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. marraskuuta 2025
Penu pieni koiraseni, Aina harras haukkWjani, Tule minun turvikseni, Metsolahan mennessäni, Ettei naiset naurahtaisi, Piiat pilkkana pitäisi, Ukotki urahtelisi, Partasuut pahoin puhuisi! Koirani keränä vieri, Kylän kukka kuulusana; Itse mie kulen kuvana, Sukset mustina matoina.
Heli, puhu sinäkin, ethän muulloin ole mykkä ollut, sanoppas, osaatko kaiken?" "Ka lukiiha mie siks osoasin kutakuinki, vain kirjuttoa miun ei soa putillee, sormet on jäykällaiset ku kaiken viikkautta täytyy roatoa mitä mitäki." Kaikki tytön sulous katosi yht'äkkiä opettajan mielestä, kun kuuli nämä murteelliset, raa'alla tavalla äännetyt sanat.
Minä pääsin päistärihin, Päistäret tulehen syttyi; Minä pääsin aian alle, Aita mulle päälle kaatui j. n. e. Tuomittu katti. Etpä tieä, minkä löysin Löysinpä mie pienen linnun, Pienen linnun manninkisen, Josta keitin vellinkisen. Tuli katti kaupungista, Viirusilmä Wiipurista; Lakki vellin lapsinensa, Söi vellin perehinensä.
Kävin mie lehossa kerran, Löysin neitosen lehosta, Sinisilmän haavikosta, Mustakulman koivikosta, Sormet kullan sormuksissa, Käet kullan kätinehissä. Mie tuota tapoamahan, Piika eestä juoksemahan; Piika juoksi pitkin suota, Minä juoksin poikki suota, Piika pitkin mättähälle, Minä pitkin piian päälle, Näpit sattui nännin päälle, Käet vatsalle valahti.
Kävin tietä tengollista, Maata maksan karvallista, Siltoa sinikivoista, Ojan porrasta punaista; Tuli honka vastahani, Mie tuota kyselemähän "Syntyykö veno sinusta?" "Syntyypä veno minusta; Kaiken käunoista kevättä, Vielä viime viikollaki, Käki kukkui latvoillani, Mesi tippui lehvistäni, Päivä kiersi keskipuuta." Kutsuin veikon veistämähän "Käy venettä veistämähän!"
Kun olin nuorna neitosena, Kukkana ison kotona, Istuin mie Turun korolla, Turun kosken korvaksella, Loin silmäni selälle, Käänsin päätä päivän alle, Näin purren purjehtivan Sekä vieryvän venosen: "Oisko tuo isoni pursi. Tahi velloni venonen?"
Mutta isä vannoi: »Sepähään nähään enkö mie sua yhtä iitä oman pentunj piähän!» Hän pani lasit takaisin tupakka-astiaan, uhkasi viedä poikansa koulumestari Pietari Isaskar Touhusen kouluun ja jatkoi vannoen: »Mie en mää muanrakoon ennen kun oon suanut pojan piähän iin niin lujaan jotta se seisoo siellä suorana ja pois piäsemättömänä kuin virstapahas tuolla muantien varrella.»
En oo kaita luonnon kaita, En kaita emon tekemä; Mie oon kaita kaihojani, Kaita kaihoja kovia. Mintähen olenki musta Oonko musta luonnon musta, Vai musta emon tekemä? En oo musta luonnon musta, En musta emon tekemä; Mie oon musta mureitani, Musta suuria mureita. Huoli hoikaksi vetävi, Kaiho muita kaiemmaksi; Mure muita mustemmaksi. Sortunut ääni.
Manasse ja Saunasen Hiku oli ne aikoinansa sinne upottanut, ei tosin pahaa tehdäkseen, vaan koettaaksensa uppoaako semmoinen säkki pohjaan. Isä tunsi omansa, älysi kaiken olevan oman poikansa työtä ja vannoi: »Kunhaan sie, riivattu, oisit ihe nyt tuohon koukkuun tarttunna, niin näyttäisin mie siulle eikö mää ii piähän!»
Kitkat, katkat, pitkät matkat, Sinä ja minä ja Hentun Liisa, Puntun Paavo ja Juortanan Jussi, Kapakka Lassi ja Myllärin Matti, Ympäri tuvan minua etsittiin; Ei minua löyttykänä Mie vaan pankolla makasin. Oli ennen ukko, akka.
Päivän Sana
Muut Etsivät