Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. marraskuuta 2025
Heinä himmeä helisi: "Muistelen minä sinua, muistatko sinä minua?" Tuo kaunis pajarin poika kävi neitosen kätehen, ristin kaulahan ripusti. "Silloin mie sinut unohdan, kun minä punainen nurmi." Singahti satulahansa, kultanuolena katosi, jäi impi imehtimähän pohjan tähden tuikkehesen.
Vaan moniki Saaren saksa, Ja moni pohatan poika, Onpi koiltahan koria, Suvultansa aivan suuri; Käyvät kullassa kosihin, Hopiassa heilumahan. Mie en oo koiltani koria, Suvultani aivan suuri; Mie valitsen varrellani, Otan muilla muovoillani, Kuiskutellen, kaiskutellen, Tyttöjä tykö puhellen: "Tule tyttönen minulle, Tälle miehelle hyvälle, Tälle sulho suikalelle, Mokomalle muikalelle!
MEFISTOFELES. Tapani kyllä on inkognitoa käyttää, Vaan juhlin mielelläänpä "prenikkaansa" näyttää. En polvinauhaa pitää saa, Mut varsanjalkoain tää kansa arvostaa. Kas simpsukkaa, ku tuolla kompuroi. Hapuilevalla haistillaan Se mun jo tunsi. Eipä luontoaan Tääll' lempo, vaikka kuinka tahtois, peittää voi. Tuleppa nuotioille, käydään joka liesi! Sä sulho oot ja mie oon puhemiesi.
Muut sanovat saamiansa, Tuomiansa tunnustavat; Mie sanelen saamatuutta, Tuomatuutta torkuttelen. Ikävä erätön ilta. Siit' on mieleni apia, Syämeni sangen sairas, Kun ei mielly metsä mulle, Taivu ei ainoinen Tapio; Kun ei anna aioinkana, Harvoinkana hoivauta. Ikävä minun tulevi Ikävä tulettelevi, Tätä tyhjeä eloa, Annitonta aikoani; Ikävä erätön ilta, Päivä pitkä saalihiton.
Enkö mie sanonut sulle, Sanonut tämän kevättä, Tämän syystä syylätellyt: "Tehkämes kivinen linna, Salasauna salvatkame, Salasauna, piilopirtti, Keskellen meren seläistä, Jossa piikoja piellä, Kanojamme kasvatella, Ettei pääse Suomen sulhot, Suomen sulhot, maan kosijat."
Laulaisinpa, taitaisinpa, Vaan en mie rahatta laula, Suut' en kullatta kuluta, Pieksä kieltä penningittä. Laulajan laki väsyvi, Runon kulkku kuivettuvi, Rahatonta laulaessa, Kullatonta kukkuessa. Emmä äijiä anoisi, Enkä paljo pakkoaisi:
Vastavi viriä vaimo, Sanovi hyvä emäntä: "Jo mie ruhoin ruohtimeni, Sekä tapoin tappurani." Kynteli kovin kysyvi, Paavali pajattelevi: "Joko on kankaita kuottu, Alotettu aivinoita?" Vastavi viriä vaimo, Sanovi hyvä emäntä: "Jo on kankahat kuteella, Sekä aivinat alulla."
Hän löi olalle ja jatkoi rennosti: »Mie sanon siulle, Jussi, jotta se sanan jakaminen se ei ota ainoastaan lapaluihen piälle niin kuin muatyö vuan se ottoo ihtesä hengen piälle ja se ottoo vielä niin tiukasti, jotta vuan naukuu.» »Ka niimpä se!» myönsi toinen ja yksimielisiksi tulivat he siitä, että sen, joka sanaa opettaa, tätyy olla lujahenkisen miehen.
En ole opissa ollut, käynyt mailla mahtimiesten, saanut ulkoa sanoja, loitompata lausehia. Muut kaikki oli opissa, mie en joutanut kotoa emon ainoan avusta, yksinäisen ympäriltä. Piti oppia kotona, oman aitan orren alla, oman äitin värttinöillä, veikon veistoslastusilla, senki piennä, pikkaraisna, paitaressuna pahaisna.
Liekö minua luoja luonut, Vai lie synti synnyttänyt, Vai käski oma osani, Kova onni ohjaeli, Kaikki huolet huolimahan, Kaikki surut sureksimahan, Kaikki kaihot kantamahan. Silloin synnyin mie poloinen, Konsa kaikki huolet syntyi; Silloin kasvoin mie katala, Konsa kaikki kaihot kasvoi; Korkenin kovaosainen, Konsa kaikki koitopäivät. Parempi olisin ollut. Soriampi syntymättä, Kasvamatta kaunihimpi. Kun oisit maammo rukkaseni Kaottanut kaksiöisnä, Rikoissa pihalle vienyt, Kakaroissa kaivotielle, Vienyt peltojen perille, Pannut aitojen alatse.
Päivän Sana
Muut Etsivät