Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
MARCUS. Ja tervetulleet sodast' onnekkaasta, Te langot elävät ja kaatuneet. On sama onnen osa teillä, nuoret, Jotk' isänmaanne eestä taistelitte; Mut sen on peijaisjuhla taattavin, Ken Solonin on onnen saavuttanut Ja maineen vuoteell' uhmaa sattumaa.
Raaoilla uskon- ja kielivainoilla hän oli saanut ankarasti taantumuksellisen miehen maineen. Todellisuudessa hän oli ryhditön kiipijä, josta nyt tuli kavaltaja. Kun 14 päivän illalla tsaarin hovijuna ajoi Pinkovan asemalle, pidätti hänet Russki siellä ja ilmoitti asiasta sähköteitse Rodsjankolle. Tsaarista oli tullut sen sotapäällikön vanki, jolta hän oli odottanut apua.
Vaan tykö lähtehien kun neljännesti he saapui, vaakaan kultaiseen ylitaattopa kaks ylen kolkon kuoleman arpaa laski, Akhilleun toinen ol' arpa, toinen Hektorin taas, hevonsuistajan, kohtalonpäivän; keskeä vaakaa nosti, ja vaipui Hektorin arpa Hadeen alhoon asti, ja luota Apollo jo luopui, päilyväsilmä Athenepa taas tykö riensi Akhilleun, astuen aivan luo sanat siivekkäät heti virkkoi: "Nytp' ison maineen, oi Zeun suosima, kuulu Akhilleus, toivon, akhaijien laivain luo me jo viemmekin vihdoin, Hektorin surmaten, taistoon vaikk' ylen yltiö onkin.
Kuu tuskin puolehen kerkeää, lähin hautaholvi jo urhon on matkalle määränpää. Mut soi viel' aihetta lauluhun taru uljahan: hän vielä viimeisen taistelun soti sorjimman, iäks ennenkuin kylmeni kuolohon syke nuoren, lämpöisen valtimon ja kuihtuin kutsulta maineen käsi raukeni hervoton.
»Isäni kun kuoli, niin jäin minä ihan yksin äitini oli jo aikoja kuollut ja talo vietiin maineen mantuineen minä tulin syöttöpojaksi Partalaan ja olin sitten renkinä, vaan olenko minä silti huonompi?» Jussi oli ääneti vähän aikaa ja virkkoi taas tointuneella äänellä: »Kehno itkua vääntää, vaan mies se tupakan panee!» ja sitten hän rupesi iloissaan laulamaan: »Kun sinä lienet yksinäinen niinkuin linnunpoika...»
Vaan näkemätt' ei Zeus sitä ollut selkeäneuvo, Hektorin varjellen, mut Teukrolt' estäen maineen, 462 jänteen katkeamaan pani, juuri kun kuulua joustaan hän veti jännittäin; sivu silloin vaskinen, raskas sinkosi nuoli ja hält' alas kenttään kirposi jousi. Teukros kammahtain heti veljelleen sanan virkkoi: "Voi, joku taivahinen nyt tuumat kaikki jo taittaa, joist' apu taistoss' ois.
Sen keisarikruunun, jonka Napoleon verellä ja kavalluksella oli vuoden 1852 valtiokeikauksella anastanut ja jonka perijäksi hänelle puolisonsa Eugénien kanssa neljä vuotta myöhemmin syntyi poika, oli hän Kriminsodan loistavalla päätöksellä verhonut sellaiseen maineen ja voiton kehään, että se todellakin häikäisi useiden ei-bonapartelaistenkin silmät ja lepytti monta hänen vaarallistakin vastustajaa.
Ja nyt kääntyi huomioni särkistä ja merestä husaareihin, jotka ratsastivat vierelläni ja jotka ymmärtääkseni olivat paremminkin vahtijoukko kuin seurue. Paitse patrullijoukkoa, jonka näin eilen, olivat nämät ensimmäisiä Napoleonin sotilaita, joita eläissäni olin nähnyt, ja ihmetellen ja uteliaana katselin näitä miehiä, jotka olivat hankkineet maailman maineen sotakurillaan ja urhoollisuudellaan.
Sano, että sinä vielä rakastat minua; sano, että tahdot tulla puolisokseni, ja että kaikki on taas hyvin, ja että minä olen onnellisin kaikista kuolevaisista, sillä Klairon on jälleen minun, on omani ijankaikkisesti!" "Klairon ei ole koskaan teidän," huusi Klairon, nousi ylös ylpeänä ja ojensi kätensä kopeasti hänelle. "Klairon on ainoasti omansa ja maineen.
Tämän maineen hän oli aivan syyttömästi saanut. Aivan kuin alkuperäinen Barbox olisi käynyt pitkäkseen konttorin lattialle, tuottanut nukkuvan nuoren Jacksonin sinne ja näin vaihtanut hänen kanssaan sekä sielun että ruumiin. Hän lyyhistyi kokoon Barboxin muodon sisään eikä enää kohottanut päätänsä eikä sydäntänsä. Mutta viimein hän kuitenkin sai olossaan yhden suuren helpoituksen aikaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät