Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
"Mutta kun mustat pilvet hajaantuvat ja aallot saavat rauhaa ja meri lepää tyynenä majesteettisuudessaan ja aurinko hiljaa vaipuu luotojen taa ja suuri tähti syttyy tuonne 'päivänlaskun maille', silloin, lapseni, silloin puhuu kaikki siellä kieltä, jota sinun sydämesi ymmärtää, kaikki kertoo Jumalan rakkautta ja silloinhan mielelläsi tahdot istua meren rannalla, eikö niin?"
Mustaksi mua sanovat, Tervaskannoksi tekevät, Pahaksi panettelevat, Kekäleeksi kelläjävät: Moni on mustempi sanoja, Pahempi panettelija On kyllin kekälehiä, Tiellä tervaskantojaki. Enkä tuosta neito huoli, Jos mun mustaksi sanovat; Läkkän musta muille maille, Rauankarva kaupunkihin, Siellä musta valkenevi, Rauankarva kaunistuvi Saksan saipua pesevi, Meren vaahti valkasevi.
Vetivät purjehen punaisen, matkasivat maille muille, armahammille ahoille, päivänrinteille rikasten. Ja se Suomen sulho suuri ja kave Kalevan kaunis liittivät käden kätehen veräjillä vierahilla, suetaksensa sukua, isompata itseänsä, rohkeampata rotua, heimoa heleämpätä.
Pois on mennyt ystäväni Pimiähän maanpovehen, Muuttanut Manalan maille, Käynyt Kalman kartanohon. Jota ennen iltasilla Vuotin iltani iloksi, Kävin vastahan kujilla, Koska kuulin kulkevaksi. Tullut ei tyhjänä kotihin, Tuli täyellä venolla Veen. koiria venossa, Lintusia liiatenki. Joista äiti joutusasti, Keitti liemen kerkiästi; Ruoan runsahan rakenti, Laitti muille ja minulle.
Hänen kasvonsa olivat laihat, mutta hyväntahtoiset; katse oli arka ja surullinen. "Tässä, äiti hyvä, on meidän naapurimme". Vanha rouva kohosi ja kumarsi minulle, päästämmättä käsistänsä paksua, langasta kudottua pussosta. "Milloinka olette tulleet näille maille?" kysäsi hän hiljaisella ja heikolla äänellä, räpytellen silmiänsä. "Vähän aikaa sitten". "Jäättekö kauaksi tänne?"
Ei sairas laulele, juokse, Ma makaan alla puun; Sävel loitto se kaikuu luokse, Jään outoon uinailuun. Mielehen soi vienoinen Kevätkelloin ääni, Soios, laulu pienoinen, Kauas yli pääni. Maille soi, miss' unteloi Ruusukukka kulta. Vienolle, mi tuoksun toi, Terveiset vie multa. Ja perhosen lemmikki ruusu on, Sen ympäri liehuu tuo, Mut kultasiipiin perhosen Säde auringon lempivän katseen luo
Ne sattui: »Maan, ah, kuink' armaat kummut, kun niitä katsoo katseell' lähteväisen, kun heittää täytyy heljät unten ummut ja käydä maille Manan tiedon jäisen, kun tunnet, että hiljaa hyydyt, tummut, on eessäs yöt ja päivät yksinäisen ja aisteis maailma kuin huntu hajoo, kun sitä kuolon kylmä koura kajoo.
Mutta vaari sanoi: En minä siihen kylään mene, Veneh'ojan kylään minä menen. Polisit sanoivat: Nyt on sunnuntaipäivä, katsokaamme meneekö sinne joku huvilaiva. Ja ottivat sanomalehden ja löysivät ilmotuksen työväen huvimatkasta niille samoille Veneh'ojan kylän maille.
Nuot kaksi pientä lintua hyppäsivät siis suurella arvokkaisuudella ulos, jättäen minut vastaan-ottamaan Traddles'in onnentoivotuksia ja tuntemaan itseäni muutetuksi ikuisen onnen maille. Juuri neljänneksen kuluttua ilmestyivät he jälleen samalla arvokkaisuudella, kuin millä olivat kadonneet.
Ja niiden välillä, ikäänkuin lapset, jotka makaavat isänsä sylissä, oli kukoistavat vuorilaaksot. Ja sanomattomasti hän ikävöi armaita kotipaikkojansa, jotka juuri nyt hänen silmiensä edessä peittyivät illan hämärään. Aurinko oli mennyt maille, jätettyään kultareunoja sinertäville pilville taivaan rannalla. Vaaleaposkinen kuu alkoi kumottaa ja taistella vallasta päivän sammuvan valon kanssa.
Päivän Sana
Muut Etsivät