Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Lapsi kuolee samalla kuin nainen muodostuu ja useimmiten ei nainen ole likikään niin viehättävä, kuin tuo pieni lapsi oli ollut. Lemmittävä ja lempivä lapsuus, vilpittömyydellään, luottavaisuudellaan, puhtaalla ja rehellisellä lemmellään on mielestäni niin suloinen ja pyhä aika, että se paremmin sopii olemaan taivaassa, lapsuus, tuo viatoin, suloinen, aina tuoksuva kevätkukka valon valtakunnassa.
Ja jos Camilla nyt vastais: »Mätäs onnelan miss' on tuo?» mitä vastaisi Atis hälle? »Sydän lempivä vain sen suo.» Ja jos Camilla nyt päänsä hänen painaisi parmaalleen, ja virkkais: »Vie minut sinne!» mitä vastais hän armaalleen? Yli Turholman tyynten vetten tuli tuuli ja äänet vei. Mitä vastaisi silloin Atis, sitä kukaan kuullut ei. Mut päin Kulosaaren rantaa vene valkea käännähtää.
Mut orhinsa korskuvan, ylpeän panen lantakuormien vetoon, siks kuin on vanha ja vaivainen hän ja kepertyy Manan ketoon, näin heistä kun hyötyä, huvia saamme, alamaisia olkoot he mainion maamme.» Hän viittaa sankarin lähestymään; tään katse ympäri kiitää, Khimairan on vain sulot silmissään, mi permannon palkkeja liitää kuin liehuva liekki, kuin lempivä liha, kuin alaston, armoton, viiltävä viha...
Hemmo oli hänen lapsuutensa ystävä ja nuoruutensa ylkä. Hemmoa oli Anna rakastanut aina siitä, kun tuntonsa heräsi ja ajatuksensa eloon virkosi. Mitä parhainta ja jalointa hän elämässä tunsi, sen lempivä sydämensä Hemmossa löysi toteutuneena.
Verin hehkuvin täytyy mun itkeä, vartoa niinkuin eksynyt laps, näin haavehin ijäti kalvavin hartoa; kaunis sielu on kuollut ja harmaa on haps. Ja koskaan ei syli lempivä saavu, ei armas Pois! Taas yö minun tuskaani ilkamoi, taas helkkyvä lapsennauru soi. Pyhä Maaria, köyhä ja hurskas, oi, oli rikkaus sulla, mi lohdun toi, oli sulla laps! Herra, Herra!
Hänen luottamuksensa löysi tukea, hänen innostuksensa vahvistui. Hän käveli eräänä lämpimänä päivänä sisartensa seurassa puutarhan polkuja, poimien sieltä täältä kevään esikoiskukkia. Palavana virtana uhkui elämä hänen suonissaan. Mitä tuntee lempivä nuorukainen keväällä, sitä tunsi nyt hänkin, mutta hänen lemmittynsä oli Suomen kansa. Nyt tunnen minä täydellisesti kevään, puhkesi hän sanoiksi.
Hopeapäässä veren kultareunus Ja haavat ammottain kuin aukko, josta Tuho sisään ryntää; tuossa murhamiehet, Värihin ammattinsa tahrattuina, Rivoina puukot hurmeen tahmass' aivan. Ken, joll' on sydän lempivä, ja siinä Rohkeutta näyttää tätä lempeänsä, Vois mieltään malttaa? Auttakaa mua täältä! MACDUFF. Ladyä hoitakaa! MALCOLM. Me vait olemme, Me, joill' on tässä suurin surun syy!
Toipuu Ja voipuu, Käy aattelemaan, Vartoo Ja hartoo Miel' ankeissaan! Riemua täynnä, Taas toivehetonn', Onnekas vaan Sydän lempivä on!
Mutta vähää ennen, kuin Fredrik nousi hevosensa selkään, lähetti urho-vanhus hänelle miekan, jota hän itse oli ennen käyttänyt pyhässä maassa ja Italiassa; vaan itse ei hän tullut näkyviin. Bertta, lempivä morsian, tuskastui myöskin sanomattomasti kuullessaan Fredrikiltä erosanoman, mutta hän oli saksalainen neiti ja tajusi täydelleen sulhonsa tunteet.
Kaikkien Matin kumppanien, niinpä reipasluontoisen Jussinkin, täytyi olla lymyssä lähellä olevassa metsässä ja katsella surkein silmin sekä vapisevin sydämin, kuinka kauhealla tavalla Matin piti tulessa kärventymän. Arvaa, lukiani, kuka oli onnettomin kaikista tuon kauhean tapauksen katsojista. Mitä ajatteli tuota nähdessään Mattia lempivä Leena?
Päivän Sana
Muut Etsivät