Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
"Anna minulle lauluni, Thore," rukoili Olli-poika, joka taas oli kömpinyt lähelle muita. "Se on viimeinen mikä minulla on tässä maailmassa," huokasi hän ja hengitti raskaasti. "Missä sinun kaunis tyttösi on?" huusi poika. "Oi raukkaa!" virkkoi muija siihen. "Se kukkanen on aikoja sitten lakastunut! Se on Knapstadin Kari, tuolla tunturilla."
Sinä annoit oikean, väärän, sinä ohjasit eloni tien, sinä määräsit matkani määrän ja sun kanssani sinne ma vien. Ja kun perillä ollaan me milloin ja jos kaikki ei mielestäs ois siellä niin hyvää silloin niin syyttäös itseäs! Kaiu, kaiu lauluni, kaiu korkealle! Aamu koittaa, aalto käy rannan raidan alle. Nuku, nuku sydämein, nuku nuorta unta! Katso, kuinka havajaa koko luomakunta!
Antaos minulle vaan, kun lauluni lentää, kuohuva malja, Lalage, ja hento kukka, antaos ruusu, min hehku ja tuoksu ja loisto tuulehen haihtuu. Huomenna kuolemme, niinkuin eilen kuoli joita me lemmimme, ystävistä kauas, lemmestä kauas kalpeina varjoina käymme kuoleman maille.
Portit sen ovat umpeen lyödyt. Siitä en teille tiliä tee. Teille en mitään, en mitään anna. Teiltä en kaipaa mitäkään. Lauluni teen kun sydän on täysi. Kelle? En tiedä itsekkään. Tiedän vain, minä siksi laulan kun on osani sellainen. Tiedän, missä mun lauluni asuu, siellä teitä ma nähnyt en.
Ei mull' ole vuohta, ei tölliin tuohta, Ja taivas tiennee torppani maat; Mut kahden kun raadamme tyynellä miellä, Ja kitsas ja tarkka on tyttö tää, Niin pennejä vielä, Myös pennejä meillekin säästöön jää. Kaiku sie, yli vetten vie Lauluni kullan rantaan; Tyyni taival ja kirkas tie Unhotettuko venho lie Solmuhun koivun kantaan?
Ei voiton kannel sinusta koskaan soi, Ei mainees' muiston siivillä lennä; Oi Le, käs'vartes' varahin lakastui, On tyttönen kuolos' laulaja vaan. Ei hänen äänens' kuin runoniekan soi, Sä siit' et viihdy, pilvien haamu. Murheeni ei sun mieltäsi paina, se Oihonnanpa ei oo, armahas' ei Soi, lauluni, kuin tuulonen kankahan! Sua kuule, vastaa sulle ei kenkään.
Maata matkalle paneepi Pahan pakkasen käsihin, Kovan ilman kouristella, Kussa kuolema tuleepi, Paha loppu loukahtaapi; Kuinka vielä viinan tähen Hukkuu monta humalaista, Pahoin paatista putoaa, Venehestä vyörähtääpi, Moni juokseepi jokehen, Virtahankin viinapäissä. Joko laaten laulamasta Lasken lauluni lopulle, Kosk' en jaksane jutella, Enkä yksin ymmärrellä?
Hänen maalaisessa lyyryssään näytti olevan paljaita teräskieliä; se helähteli rautaan puetun käden alla. Hän lauloi Pontarlier'in retkeä, tuota urheata rynnäkköä, Sveitsiläisten ensi voittoa Kaarlo rohkean yli. "Kuulkaa hirveätä kertomusta, jonka aion teille kertoa. "Jumalan nimeen, amen! Pyhän Neitseen nimeen, minä aloitan lauluni.
Vai kaikillen! »Runojahan kaikille annetaan.» »Ja entäpä suuteloita! Mut suo mulle suukkojen oikeus, oi!» Vai suukkojen! Vai suukkojen! »Niin sinulle yksin mun lauluni soi!» »Mut saattaako sinuhun luottaa? Ja saat sinä vallita suukkoja mun! Niin suukkoja mun! Niin suukkoja mun! Kun saan minä hallita lauluja sun!» »Mut saattaako sinuhun luottaa?»
Tulleeko koskaan se päivä, jona saan laulella urotöitäsi? Sinusta on lauluni alku; sinuun se loppukoonki. Ota siis vastaan ne laulut, jotka olen alkanut käskystäsi; ja salli tämän muratin kierrellä voitollisen laakerin välite ohimoittesi ympäri.
Päivän Sana
Muut Etsivät