Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Miksi laulatte noin, sanoi hän, ja semmoisella äänellä? Anteeksi, herra, vastasi mylady vienosti, minä unhotin, ett'eivät lauluni sovellu tässä talossa laulettaviksi. Minä olen kenties loukannut teidän uskoanne, mutta sen olen tehnyt tahtomattani, sen vannon. Antakaa minulle siis anteeksi tämä virhe, joka ehkä on suuri, mutta ei vapatahtoinen.
Anna katsoi taaksensa, se oli englantilainen, joka ystävällisillä eriskummaisilla silmillään katseli rukoillen häntä, niin että hän heräsi houreistansa, "Hän sai loppunsa, hän sai loppunsa, ja se tapahtui minun tähteni," lausui hän hiljaa ja työnsi laihoilla lävitse kuultaneilla käsillään liehuvia hiuksiansa; "se tapahtui minun lauluni tähden."
Ja joskin susi toisinaan Saa jonkunkaan, Kun paimen huutaa äänellänsä, Pois susi juoksee häpeissänsä. Siis terve! Paljon surua Sä jalona Oot nähnyt. Aina puuttuvilla On leipäs ollut saapuvilla. Ja vieraat täyttää huoneitas Sun pidoissas. Ja kaikki luokses saapuvaiset Ne poimii kukat kaunokaiset. Nyt sulle kehno lauluni Jo loppuvi. Sä vasta tullos vanhoillasi Sun rauhalliseen hautahasi!"
Tilu ranttantaa, tilu ranttantaa, tään kulkijapojan kehto. Ja silloin se suurista suruista mun ääneni sortua taisi. Tilu ranttantaa, tilu ranttantaa, mun ääneni sortua taisi. Mut jos mua tyttö sä rakastat, vielä rintani riemahtaisi. Tilu ranttantaa, tilu ranttantaa ja lauluni kaiun saisi.
Jo hehkuu laulajan poski, jo silmä säihkyilee; Hän soljesta kantelon päästää, Guillem Doré, Sen kultakieltä iskee, ja laulu raikuu Hänen äänensä viime kerran Provencessa kaikuu. "Ma urkkijajoukkoos mustaan jo herjaa laulanut oon, Mut toinen lauluni vielä jäi kanteloon: He väijyi sielun rauhaa ja raasti tunnot Sä miehet ja vaimot surmaat ja ruumiit runnot.
Niin myös olkohot myöhään raikahuneen lauluni teelmät, Maallein joita ma nöyräst' tarjoelen, virtteni veelmät, Joihin koottuna kaikk' on rakkauten': syntymämaan Nuoriso käyköön poimimahan hintelät heelmät! K
Samassa hyräili hän itsekseen pientä laulua. "Minäkin taidan laulaa, Gretchen", lausuin hänelle. "Niinkö kauniita lauluja kuin minä? Sitä en usko Max setä on opettanut ne minulle mutta laulapas vähän!" Minun soitannollinen taipumukseni lienee hyvin varhain kehittynyt, sillä kaikki pienet lauluni oli neiti Streit jo pihakammarissa opettanut minulle.
Mun mieli ois sinne, missä suurten miesten henki viel' elää, vaikuttaen elää, kouluun siell' uudelleen mä käydä tahtoisin. Niin arvokkaammin sinun suosiosi ansaitsis lauluni. Oi, takaisin suo mulle lehdet, joiden olevan sun hallussas vain häveten nyt tiedän. ALFONSO. Et tänään multa ottaa tahtone, mit' antaa tuskin ehtinyt oot tänään.
Vai tulisi ... no, elähän mitään ... vai tulisi minustakin laulu ... etköhän ensin koetteeksi tekisi itsestäsi ... ehkä itsestäsi saisit paremman koki räätäli viisastella, mutta mies keskeytti hänet: Minä olen laulaja ja laulajaks' olen luotu Eikä oo minun lauluni tok' Helsingistä tuotu... Nämä säkeet hajoittivat kerrassaan nilsiäläisten epäilykset miehen runoilijataidosta.
"Sinä olet monesti sanonut, että joskus mielelläsi näkisit, kuinka minä soittokappaletta sävellän. Olen sen vuoksi sen työn säästänyt siksi kun esikerran luokseni tulisit, ja nyt näytän kuinka se työ päinsä käy ja sitte soimistaan soi. Tämä kappale on erinomaisen kaunis, Spohr'in säveltämä. Minä laulan sen ensin, että kuulet, mutta se on paljon, paljon kauniimpi kuin mitä minun lauluni on".
Päivän Sana
Muut Etsivät