Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Nurmen heinä helkkyisi ja kukat kumartaisi, Kumartaisi kukkaset ja tuomet tuoksahtaisi. Oi jos oisi, niinkuin muilla, mulla oma kulta, Vilisten kuin virran juoksu luistais aika multa. Terve, lintuni, terve! Tahdotko kieltäsi koittaa? Kilvan nyt laulumme soikoon Nähdäppä saa ken voittaa! Paljo en taida ma koito, Noudatan luontoni mieltä, Laulan rintani tunteet, Laulan kultani kieltä.
Enemp' mull' on muretta, kun kellä muulla lienee; Jopa minä murhestani jonkun tempun tienen. Minä menen Pietariin ja Pietarist' on pesti, Sinne mua kultani toivoo, vaikka emo esti. Tästä äsken laulu läksi, tästä laulan vielä, Eipä lasta laulamasta iso, äiti kiellä. Minä itse, minun kulta punakka ja kaunis; Kohta on sukat kuottuna ja paitakangas valmis.
Poika puhuu kaunihisti likan sängyn eessä, Mesi, maito kielellä ja myrkky syämessä. Niiin on poika piian luona kun halmehessa halla, Pian poika piika raukan hempeyen tallaa. Poika ja tyttö. Poika. Sen mä olen laulanut ja laulan kaikkein kuullen: Tule tänne likka kulta, anna suuta mulle! Tyttö. Kerran antoi nätti likka kehnon pojan suuta, Heti muuttui halvaksi, kun heittolikan luuta. Poika.
"Sinä olet Roman hallitsia ja maailman", lausui Tigellinus; "sinun tarvitsee vaan sanoa ja se on tehty." "Se on totta", vastasi Nero; ja hän vaipui hiljakseen mietintöön. Viimein hän kääntyi pois. "Tulkaat", hän lausui, "käykäämme puutarhoihini, teateriin, ja minä laulan teille siellä runoelmani Trojan palosta. Te ihmettelette varmaan, kun näette, kuinka se soveltuu tähän."
Kas ystävitten mielet Kuink' onkin muuttuneet! Myös parjaajitten kielet Ei okaa puuttuneet. Ma isieni maata Tok' lemmin ainiaan. En valittaa siis saata, Oon vaiti vaan. Oil mulla muinoin kulta Noin sievänlainenkin. Oil myöskin lemmen tulta Ja olis vieläkin. Nyt yksinäni tulla Saan illan kuutamaan. Ei tuskaa tuosta mulla, Ma laulan vaan.
"Etpä osaa tuota uutta laulua". Laulaa edelleen: "Maata oli vähän välimme Ja virran käypä koski; Taasenki muistui mieleheni Toi neito punaposki. "Kuulitko sinä; etpä osaa tuota uutta laulua". "Osaanpahan", sanoi Kölliskö yhä hajamielisenä. "No laulapas". Kölliskö ei kuule. "Kuuletko sinä", karjasi Aappo. "Mitä?" sanoi Kölliskö heräten. "Laulapas, niinkuin minä laulan".
Minä laulan lapselleni, Lapsi laulaapi itsekin, Unen virttä virkkeleepi. Makaappas nyt pieni Maija, Makaa makeita unia Herran helmassa hyvässä, Makeassa manalassa!
Mutta naisen työstä maksetaan niin vähän. Ei niillä tuloilla pitkälle juosta. HOMSANTUU. Niinpä tiedän minä toisenkin neuvon. Kuljen markkinoilla ja tanssin ja laulan. Ja herrojen juomatiloissa vielä paremmin. Ooh, kyllä minä keinot keksin. Muistatko kuinka paljon rahaa nuot herrat tänäkin päivänä antoivat minulle torilla. RISTO. Niin, tuo ei ole hullumpi tuuma.
Kuolleet on he kumpainenki, vaan ei kuollut rakkautein, siksi niinkuin haudan henki yhä harhaa sydämein, siksi samoon maata monta, vellon vettä vierastai, laulan osaa onnetonta, harvoin lempi säälin sai.
Minä laulan laiturilla, Vieritän vesien luona, Jotta kuuluisi kujerrus,
Päivän Sana
Muut Etsivät