Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. toukokuuta 2025
Laulamme elävät kuoleman rauhaan, sokeat veljemme valoon uuteen, etsivät sydämet lepoon lauhaan, kotihin, kotihin, jumaluuteen! Oi Lothos, unhon antaja, sa neitsyt Nirvanan, sa hiljaisuuden lupaus oot kesken pauhinan, sa pyhän virran kasvatti, sa kaiho maailmain, sua halaan huulin janoisin, sua yksin uskon vain.
*Rinaldo*. Tulkaa, nyt palaamme kaupunkiin. Mutta ennen lähtöämme laulamme vielä kerran pikku laulumme uudestaan. *Esmeralda*. Ei, ei sitä, vaan laulamme uuden laulun Rinaldosta ja Preciosasta. Laulu Rinaldosta ja Preciosasta. On kuningas Mies urhokas Rinaldo taisteleva. Preciosakin Se seppelin Hänt' uljast' on kaunistava.
Jos sota ja vaara on uhkaamassa rajalle, Niin ryntäämme vastaan ja lyömme kaikki hajalle. Me kiitämme kunnialla sitä, joka kaatuu, Ja juomme sen muistoksi, kun voitto on saatu, Me käännymme kotiin ja laulamme vaan La la la la laa! Eikö kaikki ole yhtä totta kuin että seisomme tässä? Vai onko ainoatakaan miestä, joka ei mielellään seuraisi meitä sotaan?»
Ja hankihin jos vaivunkin, niin kuolen ma miehenä kuitenkin. Näet meihin pannut on muutamiin Isä-Jumala semmoisen vaivan, me ett'emme tyydy tomuhun, vaan tahdomme ilmaa taivaan, ja lennämme vaan ja laulamme vaan ja laulajoiks meitä sanotaan.
Me kuljemme kylästä kylähän näin, ohi kylien koirien räkyttäväin, ja keskellä raition raakuuden sävel soipa on keväimen. Me kaksi, me tulemme metsästä ja me metsien ilmaa tuomme, me laulamme nuoresta lemmestä ja lempemme kuvan me luomme, me luomme sen maailman tomusta niin kuin Luoja loi ihmisen Eedeniin ja korvesta kohoitamme me sen kun vaskisen käärmehen.
Ja katso hän ei, jos kompastuit sinä joskus nimien kiviin kun loppu se oikein sointuvi vaan, ei kulje hän rivistä riviin. Oi, auttaos Luojani sointumaan mun lauluni loppu hyvin! Oi, auttaos yhtenä heilumaan mun lauluni latva ja tyvi! Me laulamme kehdosta hautahan. Kuink' kauvan, tiedä me emme. Paras aina ois sointunsa sommittaa kuin oisi se viimeisemme.
Kun me laulamme: "Sun haltuus, rakas isäni", tahi: "Mun silmän käten nostan", tahi: "Linna luja on Jumala" niin kuka silloin väliä pitää, ovatko nämät virret kotoisin veljesten seurakunnasta, tahi onko niiden kirjoittaja ollut reformeerattu vaiko luterilainen? Jesus on kaikki niissä, ja sen tähden ovat ne kaikki kristittyjen yhteistä omaisuutta. Niin tulee myöskin saarnan olla.
Silloin he äkkiä kuulivat hänen laulavan suloisella lapsenäänellään pientä laulua, jonka Dora oli opettanut hänelle: Jonk' on turva Jumalassa, Turvassa on paremmassa, Kuin on tähti taivahalla, Lintu emon siiven alla. "Laulan pientä virttäni", kuiskasi hän salaperäisesti, onnellinen hymy huulilla, ja katsoi vuoroon isää, vuoroon äitiä, "sen me laulamme, lupaattehan, että laulatte sen kun kun "
Pöydän nurkalle asettuivat miehet, liittivät sormensa sormien lomahan ja kävivät laulamaan, Karin äidin, kantele polvellaan, heitä takan ääressä säestäessä. Mistä laulamme? kysyi Kari. Laulamme Väinöstä, joka venettä rakenti, vaan ei saanut valmiiksi, kun kolmea sanaa puuttui.
Laulamme taasen kyntäjän auransa kurkeen, laulamme taasen poikasen tyttönsä viereen, laulamme terveiksi sairaat ja nuoriksi vanhat! Itsemme laulamme, Albius, luo jumalitten kuolematonten! Oi, Klythia, missä sa viivytkin? Jo lähteessä varjo on kypressin. Vai pelkäätkö hohtoa kuutamon? Oi Klythia, tullut jo hetki on! Tulin liitäen, tulin lentäen, jätin Panin ma paimeneks vuohien.
Päivän Sana
Muut Etsivät