Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. toukokuuta 2025
Tulevassa elämässä se kaikki hänelle palkitaan. Niin kurit tääll' ja auta siell', laulamme virressäkin. Paremmin sinun tulisi iloita, Johanna, sillä kruunuasi tällä tavoin vaan kirkastetaan. JOHANNA. Kuulitteko? Joku ajoi pihaan. Vörskyn rouva! Hyvä Jumala hyvä Jumala
Ne tienoot ovat, niinkuin jokainen tietää, pahain henkien pesäpaikkoja, jotka kiusaavat meitä, paimen-parkoja, yksinäisillä vaelluksillamme, menevät karjoihimme ja rääkkäävät niitä ja välistä panevat yksin kärsivällisen kameelinkin vimmaan; ja meillä on lauluja ja viisuja, jotka ovat kulkeneet polvesta polveen, ja joita me laulamme ja soitamme, noita pahoja henkiä karkoittaaksemme.
Osasiko hän lentää, tili-tlitt! Ei pienoseni, ei sentään, mutta kyllä hän muutoin taitava oli. Hän johdatti suuret joukot ihmisiä yhdelle puolelle, yhdisti ne, jotka olivat kaukana toisistaan laulamalla s.o. ei juuri niin kuin me laulamme, sillä niin osaavat vaan harvat ihmiset laulaa, vaan jotenkin sinnepäin. He kirjoittivat sopimuksia, kirjoittivat päätöksiä ja yhtyivät sovintoon.
Tuo ääni ei ole tästä laksosta kotosin. Kukahan se mahtanee olla? Olkoon kuka hyvänsä, mutta ääni on kaunis. Nyt kuului vieras sanovan: "Neiti Bertha, laulakaa nyt tekin minun kuullen". "Ei, herra Storr, minä en saata nyt laulaa. Meidän täytyy kohdakkoin ruveta ehtoolliselle. Vasta sitte laulamme vielä yhdessä. Silmäilkää siliä välin näitä nuottia".
Jokaisen täytyy joko peljätä rakkauden suloisuutta, taikka koetella sen katkeruutta. Pojat! tukkikaat jo ojat. Jo ovat niityt tarpeeksi juoneet. Neljäs Ecloga. Pollio. Laulakaamme, Sicilian runottaret, vähän arvokkaampia asioita. Viidakot ja matalat tamariskit eivät huvita kaikkia. Jos laulamme metsistä, olkoot metsät Consulin arvon vastaavaiset.
Ei koskaan, ei koskaan! Me laulamme, joskaan ei ain elo paista kuin auringon maista, vaan näyttää ne nielut, pedon ihmisen sielut, joka on kuni huuhkain ja huutava hukka, mut kuitenkin kruunu ja luomisen kukka. Se on maailmanpalo, hyvät herrat. Se talo joka palaa, on mennyt jo menneisyys. Kenen syy? Minun syy, hänen syy, Sinun syys Me ollaan jo mennyttä, menneisyys.
Kuuleppas, sanoi Porthos, olisi paljon pienempi synti nutistaa kuoliaaksi tuo kirottu mylady kuin tappaa noita hugenotti-parkoja, jotka eivät koskaan ole muuta pahaa tehneet kuin laulaneet ranskaksi samoja virsiä, mitä me laulamme latinaksi. Mitäs apotti siitä sanoo? kysyi Athos tyynesti. Minä sanon että olen samaa mieltä kuin Porthos, vastasi Aramis. Entäs minä sitten! sanoi d'Artagnan.
Pois laulamme maasta hyytävän hyyn, Joka vihreän viljamme kaataa, Pois laulamme hiljaa hiipivän kyyn, Joka onnen toukomme raataa, Pois laulamme Suomesta harmaan hallan Ja yössä vaanivan väkivallan, Pois laulamme juonet katalat Ja mielet matalat.
Niin, minä olen juuri onnellinen; aina Marannakin sanoi: Jumala iloitsee, kun ihmiset ovat iloisia, niinkuin vanhemmatkin iloitsevat lastensa tanssiessa ja laulaessa; tanssineet me jo olemme ja nyt lauletaan. Käännä nyt heposi tuonne vasemmalle metsään, me käymme veljeni luokse, heillä on sysihauta tuolla tien vieressä, Laula, satakieli! me laulamme kanssa!
Ja päivän laulamme sydämmihin Ja toivon lämpimän säteen, Ja miehuutta laulamme mielihin Ja lohtua kärsivän käteen, Me riemua laulamme köyhän majaan, Me täydeks laulamme rinnan vajaan, Ja kodittomankin povesta jään Me laulamme lämpiämään,
Päivän Sana
Muut Etsivät