Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Ma kaipaan anteeksi-antamusta, sun suutelos armaan valkeaa siunausta. Tule luokseni, äiti, mun syömmeni kärsii.... Olen heitetty yksin, yön aution selkään. Voi, maailma, kuinka sun yötäsi pelkään! Lien aavalla keinuva kaarnankuori, meri yllä ja alla kuin vyöryvä vuori! Lien kaislanen taittuva talven tyrskyyn, laps palkovenholla eksynyt myrskyyn. Ei ystävän kättä, ei tähteä, rantaa!
Sua ehkä uhkaa Ranskan ies, tai pelkäät vimmaa sään? »Sir Childe, mä hengestäni viis! Ei, muu se minuun koski: luo armaan vaimon aatos liis, ja kalvaaks kääntyi poski. »Luo linnas vaimo sekä laps jäi järven poukamaan; jos isää kysyy kultahaps, mit' äiti vastaakaan?» Niin vai, sa oiva linnamies, en pyri murhees jakoon; ken mailman turhat tunteet ties, hän nauraa, lähtee pakoon!
Siks jos on maailma nyt mennyt harhaan, syy teidän on, on teistä etsittävä, ja siitä sulle totuuden nyt sanon. Kädestä Luojan, joka silmin sitä hyväilee ennen syntymistä, sielu kuin laps, mi itkee, nauraa, naljaelee, käy viatonna eikä tiedä mitään, vain ett' on Isän iloisen hän luoma ja mielellänsä huvitusta etsii.
Ruumissaaton kirkosta lähdettyä, istui vielä jäljellä lappalaisvaimo eräällä hautakivellä nyyhkyttäin itkien. Seimke oli tuo. Laps hänen polvellaan oli ruvennut itkemään, vaikk'ei hältä mitään puuttunut, mutta Seimke ties tämän itkevän isänsä synteilyjen tähden.
Siis paras hänt' on puhutella, muuten Vois häijymielisiin hän vihaa kylvää. KUNINGATAR. Hän sisään tulkoon siis. OPHELIA. Miss' on se kaunis Tanskan kuningatar? KUNINGATAR. Kuin voit sa, Ophelia? Kuin tunnen muiden joukosta Ma sinun armahas? On sauva hällä, varvikkaat Ja hattu suipukas. KUNINGATAR. Laps armas, miksi tuota laulua? OPHELIA. Niinkö vain? Ei, kuulkaa, ma pyydän.
LUCIUS. No, puhu; jos sa mieleisiä haastat, Niin. lspses eloon jää ja hoidon saa. AARON. Vai mieleisiä? Totta totisesti, Sydäntäs vihloo kuulla mitä puhun: Ma kerron murhaa, verta, raiskausta, Pimeyden töitä, kauhun tekoja, Petosta, konnuutt', ilkeyttä, jota On sääli kuulla, vaikk' ei sääli tehdä; Sen kaiken kanssani ma hautaan vien, Jos sin' et vanno että laps saa elää.
Kas, laulaja tähtiä laulelee ja hän meriä suuria seilailee ja hukkuvi hyrskyhyn, ennen kuin käy purjehin reivatuin. Mitä siitä jos en minä saanutkaan, mitä toivoin ma elämältä, kun sain minä toivehet suuret vaan ja kaihojen kantelen hältä. Ja vaikka ma laps olen pieni vain, niin jumalten riemut ma juoda sain ja juoda ne täysin siemauksin niin riemut kuin murheetkin.
MUNKKI. Herra, jolta toin sen teille jos oikein tiedän , oli eräs herra von Filneck, Wolf von Filneck! NATHAN. Aivan niin! MUNKKI. Ol' äiti äsken kuollut, ja kun isän tul' äkkilähtö, luulen, Gazzaan, jonne laps orpo hänt' ei voinut seurata, niin teille hän sen lähetti. Sit' enkö mä teille Darunissa jättänyt? NATHAN. Niin juuri! MUNKKI. Ei ois ihme, muistini jos pettäisi.
Mikä riemu se koskaan päällä maan on päättynyt kyynelettä? Mikä laps se on matkalle lähtenyt, joka joutunut tääll' ei harhaan? Mikä hyvä se täällä on hyötynyt, joka kuollut ei liian varhaan? Kun ystävän parhaan sa kohtasit, jo aika on hyvästi heittää. Ketä hellimmin tänään sa rakastit, sen huomenna hauta peittää.
Ja pöyhkeästi yhteen sulloo summat, Maan, meren aarteet, kuun ja auringon, Ja kevään esikot ja kaikki kummat, Mit' ilman alla olemassa on. Mun totta puhuu tunteheni jalo, Siis usko pois, on kaunis ystäväin, Kuin mikään äidin laps, vaikk' ei sen valo Niin kirkas lie kuin taivaan kynttiläin. Muut kehuskelkoot, joill' on liukas kieli; Minä en kiitä, kun en myydä mieli.
Päivän Sana
Muut Etsivät