Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. toukokuuta 2025
Sa auringon laps! Sa maailman kirkkaus kiharahaps! Miten saatoit sa olla niin kaunis ja hyvä, niin valoisa, lempeä, lämmin ja syvä! Ah, luulin jo, että päällä maan ei minulla onnea ollutkaan ja ett' olin päivän nurjalla puolla, ei eessäni muuta kuin jäätyä, kuolla. Ja luulin jo, että syrjähän olin syösty ma pöydästä elämän, mua ettei muistaisi, lempisi kukaan, ei ottaisi muiden ihmisten mukaan.
MEFISTOFELES. Täss' lipas on ja hiukan raskaskin, Muualta saamani! kätke kaappihin, Niin vannon sulle, sillä kurin Pian tytön järjen käännät nurin. Mä pistin sinne helyä kaikellaista, Lumoaksein sillä toista naista. Vaan laps' on laps' ja leikk' on leikki. FAUST. En tiedä tokko... MEFISTOFELES. Ain' oot Horju-Heikki! Kun vaan et itse mielis korukalua?
Ja pieni suu kun työntää muiskujansa, Kun käsiään laps äidin kaulaan lyö, Ah, tunnetko sa silloin tunteitansa? Ah, tunnetko kuin lapsen rinta lyö? Tunnetko, kuinka lapsen painaa syäntä, Kun vuoteella hän istuu äitinsä Ja itkusilmin vaaliellen häntä Hän vihdoin sulkee silmäluomensa?
Lien jumal'! oi kuin valkenee! Kas, sulo-piirroksessa tässä Hymyilee luonto ilmi-elämässä. Nyt uskon, mitä viisas sanelee: "Ei henki-mailm' oo katkoksissa; Sä siltä suljet sielus vaan. Laps', aamuruskon sätehissä Käy maisen rintas valantaan!" Kuink' osat sujuu liitossaan. Kaikk' elää, rippuu toisistaan!
Näin nyt valoparvein aste asteelta alas kiertävän ja käyvän ja joka kierrokselta kaunistuvan. Ne pysähtyivät hänen ympärilleen ja huudon päästivät niin kovan, että ei siihen verrata voi mitään; minut älyttömäks myös ukkonen tuo huumas. Kahdeskolmatta laulu Kuin laps, mi aina sinne juoksee, missä sen lohtu varmin on, ma tyrmistynyt myös käännyin oivaan ohjaajattareeni.
Peninkulmien kymmenten päästä Mikä, impeni, meidät yhteen toi? Sekö sattumusta on pelkkää? Sekö kohtalon oikkua olla voi? Minä kaukana, kaukana tuolla Sinijärvien rannalla aamuni näin. Satavirstojen päässä, armas, Sinun kehtosi keinui pohjassa päin. Savon laps' olen, Savossa synnyin, Tytär tyyni sä taas olet Pohjolan. Minä lampeja lapsena soudin, Meren näit sinä valkeena vaahtoovan.
IMOGEN. Pitäisi kaikkein olla veljeksiä; Mut savell' on ja savell' eri arvo, Vaikk' ovat samaa maata. Sairas olen. GUIDERIUS. Te ajoon menkää; minä luokseen jään. IMOGEN. Niin sairas en oo, vaikk' en voikaan hyvin. Kaupungin laps' en ole hemmoteltu, Mi kuolevansa luulee, ennenkuin On sairaskaan. Te päivätyönne tehkää; Ken rikkoo tapansa, se rikkoo kaikki.
Laps armas elon keväässä, Sä kukka nurmikolla, Suojassa Herran pysy sä, Niin sun on hyvä olla. Sä kasva, nouse kunnossa, Ja ruumiin, sielun voimassa Jumalan suosiolla. Sä edisty ja vihannoi Kuin vesa koivun tuoreen. Jumalan armon aamun koi Siunatkoon voimas nuoren. Sä raitisna ja vahvana Lujasti itses juurruta Sun maasi perusvuoreen.
Parhaimmaksi nöyryyden Tahtoo Jesus näyttää, Tavat hyväin lapsien Ohjeeks siihen käyttää. Että lapset nöyrät on, Senhän nähdä mahdat. Lapsista sä nöyryyttä Kahdell' lailla opi! Katso ensin köyhyyttä! Sehän oikein sopii: Alaston ja vaivainen Laps on puolest' luonnon, Pesemätön, saastainen, Tilan saanut huonon.
Mitä pelkäät, laps, tule maihin näin! Ne on tuttuja, varjojen häivät, Ja ne nyökkivät meille suopein päin, Kun mailman aavikot jäivät. On tyyni, jo yökin jo unelmoi, On varjoissa äänetön tenho, Kun keväällä värjyvät murheemme toi Jo varjojen saareen venho.
Päivän Sana
Muut Etsivät