Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Siitä nousi ilo koko luomakunnassa, ja Väinämöinen tervehti kuuta ja aurinkoa toivottaen, että ne aina tuottaisivat terveyttä ja onnea kansalle. Kristinuskon Suomeen tullessa lähti Väinämöinen, joka ei uutta uskoa suvainnut, Väinölästä pois. Hän astui meren rannalle ja lauloi siellä viimeisen kerran. Hän lauloi itsellensä vaskisen veneen. Siihen hän astui ja läksi purjehtimaan.
Ja sitte, 'armahani, etkö tahtoisi ottaa selvää tästä? ja, 'ystäväni, oletko pitänyt huolta tuosta? tai, 'armas ystäväni, miksi annat sataa? tai, 'käpyseni, kuinka monta kertaa tarvitsee minun sanoa sinulle, ett'en huoli liiasta lämmöstä? ja, 'rakas ystävä, etkö tahdo mennä noutamaan kuuta ja seulaisia minun hattuuni? Niin, kas tuossa on kylliksi työtä miehelle!
Kuules kunnon Kainulainen, Oivalla Hämehen ukko, Kun sanon pari sanoa: Ei ole maata miehetöntä, Kirvehetöntä syleä, Ei sieä sian nimeä Ylisummahan sanoa. Kukas nyt ei kuuta tunne I'ästä eneneväksi, Luotehesta loppuvaksi, Niin sano sitä siaksi. "Sekalainen seurakunta", Tuon nyt tietävät tytötkin; Eikös hulluja Hämeessä, Kataloita Kainussakin, Samate Savonkin maalla.
Lokka, luopuisa emäntä, Kalevatar, vaimo kaunis, tuossa tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "Kylä vuotti uutta kuuta, nuoret päivän nousentoa, lapset maata mansikkaista, vesi tervaista venettä; mie en kuuta puolinkana, päiveä mokominkana: minä vuotin veijoani, veijoani, minjoani.
"Et siellä sijoa saane, niin tuonne sinun manoan Pohjan pitkähän perähän, Lapin maahan laukeahan, ahoille vesattomille, maille kyntämättömille, kuss' ei kuuta, aurinkoa eikä päiveä iässä. Siell' on onni ollaksesi, lempi liehaellaksesi: hirvet on puihin hirtettynä, jalot peurat jaksettuna syöä miehen nälkähisen, haukata halun-alaisen.
Kuuvalo ei vastaa ravitse". Mutta tyttö sepitteli runoja, keitti ruokia pohjaan polttamatta sekä pyöritteli rukin-hiunuansa ja leipoi leipänsä, vaan lapsuuden ystävätänsä, tuota lempeätä kuuta, hän ei koskaan unhoittanut.
Luojanpa jälkeen nyt luonnon on vuoro, siis sitä kohden nyt kurkkumme kuoro, kiitämme päivää, kiitämme kuuta, myös kodin armahan pihlajapuuta. Hurraa! Eläköön rakas syntymämaa! Laulakaamme vihdoin nyt luomakunnan kukkaa, naista, mi miestään ei heitä, ei hukkaa, ruusuja kasvaa ne rakkauden vuoret, olkohot vaimomme vanhat tai nuoret. Hurraa! Eläköön rakas syntymämaa!
Mutta koko tuo toinen kirja on minulle niinkuin häikäisevä sumu ilman aurinkoa, kuuta ja tähtiä, ilman taivasta, maata, merta taikka muuta varmaan tunnettavaa kaikkialta hohtaa yhtäläinen kirkkaus, joka on Jumala; tuo Ainoa, joka on kaikki ikäänkuin joku hyvyyden meri, johon meidän tulee jollain salaisella tavalla uppoontua.
Kyllä sen muistan ja mielessä pidän, ja saat sen kuulla suusta suuhun. Niin sai talonpoika maksaa teidän kilparatanne ja muut huvittelunne, joita teillä pitää olla kaikenlaisia, kun olette asettuneet yhteen kuin mettiset pesään, ettekä saa nähdä kuuta ettekä aurinkoa." Viini alkoi jo vaikuttaa, ja Petter oli näkevinään silmäinsä edessä nuo vihatut rautiot, kaupunkilaisturhuuden ilmeiset esikuvat.
Huulilla hypertelihen, Siitä suuhun pyörähytti, Keikahutti kielellehen, Kieleltä keruksihinsa, Siitä vatsahan valahti. Maaria matala neiti, Pyhä piika pikkarainen, Siitä tyytyi, siitä täytyi, Siitä paksuksi panihen. Kantoi kohtua kovoa, Vatsan täyttä vaikiata, Kuuta seitsemän kaheksan, Ympäri yheksän kuuta, Vaimon vanha'an lukuun, Kuuta puolen kymmenettä.
Päivän Sana
Muut Etsivät