United States or Guatemala ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lähimpänä kuuta, äärimmäisessä kaukaisuudessa, oli hienot, läpitsensä valaistut, kellertävän valkoset höyhenutuset, pitkinä, ulospistävinä niemekkeinä vaakasuorasti poispäin kuusta.
Olin ilmankin iloinen Kapineitta kauppamiehen. Heti valjastin hevosen, Heti kukkaron kuristin, Kissan nahan kiinni käärin, Koivet solmisin kovasti; Enkä ennen lievittänyt, Vasta vouin vaatimalla, Verorahan huutamalla. Herrat veti vissit viivat, Kaksi kuuta kuittihini. Kesti silloin kissan nahka, Vaikka ei nyt vasikan nahka.
Meni kuuta katsomahan, Ilmoa ihoamahan, Kuuli Kuuttaren kutovan Päivättären ketreävän; Sitte luoksi luottelihen, Likelle lähentelihen, Kävi kuun keheä myöten, Päivän päärmettä vaelsi: "Anna Kuutar kultiasi, Päivätär hopehiasi!" Antoi Kuutar kultiansa, Päivätär hopehiansa, Katsoi kullat kulmillensa, Päällensä hyvät hopiat, Kultana kumottamahan, Hopiana hohtamahan.
Anna juosta puisen purren, mennä mäntyisen venehen saarelle sanattomalle, niemelle nimettömälle!" Tuuli tuuitti venoista, meren tyrsky työnnytteli selviä selän vesiä, ulapoita auke'ita; tuuitteli kuuta kaksi, kuun on kohta kolmannenki. Tuossa istui niemen neiet rannalla meren sinisen; katselevat, käänteleivät, silmät päin sinistä merta.
Jonka ajan kuluessa Miss Mills istui ja katseli kuuta, lausuen värssyjä ja ajatellen, arvaan minä, niitä muinaisia päiviä, jolloin hänellä vielä oli jotakin tekemistä mailman kanssa. Norwood oli monta penikulmaa liian lähellä, ja me saavuimme siihen monta tuntia liian pian; mutta Mr.
Vaka vanha Väinämöinen kulki äitinsä kohussa kolmekymmentä keseä, yhen verran talviaki, noilla vienoilla vesillä, utuisilla lainehilla. Arvelee, ajattelevi, miten olla, kuin eleä pimeässä piilossansa, asunnossa ahtahassa, kuss' ei konsa kuuta nähnyt eikä päiveä havainnut.
Voi isoni, voi emoni, Voi on valta vanhempani! Minnekä minua loitta, Kunne kannoitta katalan; Kunne loitta kuolemahan, Kannoitta katoamahan, Näihin suurihin suruihin, Apioihin mielaloihin. Parempi minun olisi, Parempi olettelisi, Maata maksoissa emoni, Alla keuhon kellitellä, Alla rinnan riuotella, Pernoissa pesän piteä, Ilman kuuta katsomatta, Ilmoa ihoamatta.
Oli aikoa vähäsen, Kului kuuta viisi, kuusi, Neiti kasvoi kaunihiksi, Yleni ylen hyväksi, Kolmet sulhaset käkesi, Yheksiset ylkämiehet: Kulki Kuu, ajeli Päivä, Kulki kolmas Pohjantähti. Tuli ensin Kuu kosija, Tuli kullassa kulisten. Hopiassa helkkäellen: "Tule'pas minulle neiti, Lähe pois talosta tästä, Hopiaisihin tupihin, Kultaisihin kammioihin!"
Ratsastaja oli nyt perillä, hän nousi ratsun selästä ja nosti poikansa maahan. "Rakas vaimoni", sanoi hän syleillen hellästi Rautgundista. "Oma Vitigekseni", kuiskasi tämä nojautuen hänen rintaansa vasten, "terve tuloa omaistesi luo." "Olin luvannut tulla ennen uutta kuuta vaikeata kyllä oli " "Mutta pidät sanasi kuten ainakin."
Lähtiessään lauloi hän: "Annahan ajan kulua, päivän mennä, toisen tulla, taas minua tarvitahan uuden sammon saattajaksi, uuden soiton suoriaksi, uuden kuun kulettajaksi, uuden päivän päästäjäksi, kun ei ole kuuta, aurinkoa eikä iloa maailmassa". Siitä purjehti hän vaskisella veneellään yläisihin maaemihin, alaisihin taivosihin, jätti kantelon jälelle, soiton Suomelle sorean, kansalle ilon ikuisen, laulut suuret lapsillensa.