Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. marraskuuta 2025
Juoksevan veden lorina kuulun silloin tällöin laksosta; se tulee erään Maurilaisen myllyn vesijohdosta, kukkulan juurelta. Tätä nykyä näkee siellä vaan muutamia vetelehtäviä munkkeja ja joukon vedenkantajia Avellanon kaivosta. Sinä säikähdyt ja kavahdat? Se vaan on haukka, jonka olemme pesästään säikäyttäneet.
»Oikeastaan minun pitäisi päästä sinne itsekin Maija-vainaan viereen sinne minä kuitenkin kuulun», ajatteli hän. »Voisinhan minä niin määrätä.» »Lapsellisuutta!» päätti hän hetkisen päästä. »Onhan yhdentekevää missä makaan.» Ja hänen korvissaan alkoi taas humista koivujen, haapojen ja pajujen hiljainen soitto.
Ja tiedätkö, veikkoseni, märkiin kun kuulun, niin olen tänäpäivänä märässä mässännyt. Lempo, minkälainen ruhtinas se on se meidän hovimestari!
Ja, niinkuin tässä sanotaan, pappien tulee esimerkillään etunenässä käydä ... se on jokaisen sielunpaimenen moraalinen velvollisuus seurakuntaansa kohtaan. Sentähden kuulun minäkin siihen seuraan ja aion kaikin voimini sen hyväksi toimia. Hän oli nuori pappi tuo, joka näin innostui, kaupungin seurakunnan apulainen.
Kuin hän mua päin, päin häntä kuljin minä: »Ylevä tuomari, oi Nino, kuinka iloitsen, ettet kadotettu ole!» Vaihdoimme tervehdykset kohteliaat, Hän sitten kysyi: »Milloin vuoren juureen vesiltä saavuit etäisiltä sinä?» »Oi», vastasin, »kautt' tuskan paikkain tulin tän' aamuna ja eloon ensimmäiseen ma kuulun, vaikka toista käyden tutkin.»
Mutta Akhilleus itkuun puhjeten istuutui meren vaahtisen ääreen, kaihtaen kumppanejaan, meren siintoon katseli tummaan, näin, kädet kurkottain rukoukseen, huus emoansa: "Oi emo, koska ma niin lyhykäisen sain elon arvan, kunnian kuulun Olympon Zeus jylykorkea mulle ois toki suova; mut ei hän rahtuakaan sitä suo nyt.
Vaan jumalainpa se on sylisykkynä vielä, se seikka, peitseni heitoll' enkö mä, vaikk' en lie väkivertas, sult' ota henkeä, sillä on kärkevä mullakin keihäs." Virkki, ja viuhahtain ase sinkosi. Mutta Athene henkäisyllään käänsi sen luota Akhilleun kuulun, puhkaten hiljaa vain, ja se taapäin kiiti ja maahan laskihe, jalkoihin jalon Hektorin.
Mutta silloin istui viereeni eräs naapuritalon emäntä, nuori leski, ja kysyi, miksi noin istua jörötän, koska olen nuori mies ja kuulun osaavan tanssia. No, se puhe koski sisuani niin, että häpesin sillä hetkellä lähteä pidoista pois. Minä neuvoin lapset menemään kotiin ja jäin kuin jäinkin itse pitoihin.
Laulua ja iloa vain Yrjö halusi, ja Miihkalin täytyi lähteä iloiseen piiritanssiin: Oi, seuraa minua matkalle Ja ole kultaseni, Sun näyttää koko mailmalle Mä tahdon mielelläni. Nyt sinä kuulut minulle Ja minä kuulun sinulle; Siis mennään omille tulille, Siell' istut sa vieressäni.
Eip' ole mieltäni vanginnut näin kiehtova koskaan rakkaus, ei jumalattarehen, ei vaimohon maiseen, ei mua syttänyt näin Iksionin puoliso, josta ruhtinas syntyi Peirithoos, ikivaltojen verta, armas ei tytär Akrision, Danae sironilkka, jolt' elon Perseus sai, uros uljain heimoa miesten, kuulun Foiniksin tytär ei, jumalaisia josta Minos mulle ja myös Rhadamanthys poikia syntyi, ei Semele, ei Herakleen emo, poikani aimon, 323 Theben valtiatar Alkmene taas Semelestä syntyi ihmisien ilo, riemastus, Dionysos ei Demeterin niin mua palmikot pauloa voineet, ei ihanainen Leto, etp' edes itse sa ennen, kuin sua lemmin nyt, sydämessäni kaipaus armas."
Päivän Sana
Muut Etsivät