United States or Austria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Majasta matalasta nyt ratsun etehen Käy ukko harmaapäinen, apua rukoillen. "Pois tieltä parempien!" niin hälle ärjähtää Komea Kauppi herra; pois väistyy harmaapää. Vaan poika pienokainen se kysyy taatoltaan: "Me voisimmeko tulla näin kurjaks milloinkaan?" "Hikoilla taivaan Herra kyll' aika lailla sais, Niin syvälle jos meitä hän sortaa koettais!" Näin vastas röyhkeästi ritari kerskaillen.
Niin, se on se tunne, mi yksin minut onnelliseks tehdä maan tämän päällä voi, mi yksin minun niin kurjaks salli tulla, kapinoiden kun sydämestäni sen häätää koin. Tään intohimon tukahduttaa aioin, ja vastaan syvint' olemustani ain' uudelleen ma sodin, paatuen ominta itseäni hävittämään, jonk' oma sinä oot niin kokonaan
Hetken iltaa oli istuskellut hongan juuressa hän levähtäin, nysääns' sytytellen valitellut sodan käyvän nurinpäin; sanoi ruvenneensa miettimään, kuinka paon saisi päättymään. Näinpä sanat sattui: "Opetettu kylläks on jo meitä taantumaan. pohjaan päin jo ennen juoksutettu: sinne taaskin samotaan. Kurjaks toivoksemme pako jää, lempo tiesi, mihin päättyy tää."
Tuo pieni on ilmetty kulta, Jos lainki hän naurahtaa; Sama silmien isku on hällä, Joka mun niin kurjaks' saa. Sa kaunis saaren neito, Tuo venhees rantaan vain; Käy luoksein, ailakoimme Nyt tässä rinnattain. Pääs sydämellein paina, Miks' noin sa arkailet? Eip' ole pelkoon saaneet Sua meren lainehet. On sydämeinkin meri Luoteineen, vuoksineen, Myrskyineen, mutta kauniin Myös pohjahelmineen.
Viime suudelma nyt sulta. Viime suudelma nyt sulta, hyvästi, ja iäks, kulta! Murhein sulle, kyynelöiden pyhitän mä kaipuut öiden. Sit' en kurjaks sano vielä, kelle toivo tuikkii tiellä: Mulle ei näy lohdutusta, tähdetön on yöni musta! Houreen huumako mun sytti? Ei sua vastustaa voi, tytti! Näin sun vain, ja sydän kiehtyi, sinuun vain se iäks viehtyi!
En näe syytä, Miks ei hän ensin minuun kääntynyt: Min' olen, toden totta ensimmäinen, Jok' olen hältä antimia saanut; Nyt niinkö kurjaks luulee mun, ett' aion Viimeinen olla kiitoksessa? Enkä; Näin oisin muille naurun aineena Ja ylhäisissä narrin nimen saisin. Ei, ensikädess' oisin kolminkerroin Sen summan antanut, vain hellyydestä, Niin hälle hyvää suon.
Mut kirouksein saakoon hän, Ken povest' isänmaansa Imeepi mehun, elämän Ja voiman kansastansa, Ja kurjaks näin sen saatuaan, Hekuman helmoiss' istuu vaan Ja kantajaansa herjaa. Kaikuja Hämeestä 1878. Yht' ihanaisena, kuin sinut kerran näin, olet tuossa Taian luomana taas, kaunoinen salomaa. Taas näen sun, mökin tyynen tuon, kukat, varjovat pensaat, Lammen välkkyävän, vaarat korkeat nuo.
Mun täytyy, kaunis sisko, Pyyteenne kieltää puolisoni hyväks; Hän sivukihloiss' on tuon herran kanssa, Ja miehenään teilt' estän kuulutuksen. Mua kosikaa, jos halu teillä naimaan Tilattu vaimoni on. GONERIL. Huvinäytös! ALBANIAN HERTTUA. Aseissa olet, Gloster: torvi soimaan! Jos täss' ei kenkään muu sua vasten partaa Osoita kurjaks julkipetturiksi, Niin tuoss' on panttini.