Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Kuinka taitaisin kirota sydämmeni kalleutta? Mutta sitä pimeyden voimaa, joka sovaisnut on hänen näkönsä, minä kiroon, sitä eksyttävää ruohoa, jota hän kaiketi on polkenut käydessänsä mailman saloissa. Harhailevana miehenä hän astelee, ja siitä tämä pyörrytys, siitä ei tunne hän kotoansa enään.
Turhaan! Hetkisen päästä hän alkoi vuoroin kirota, vuoroin ulista ja valittaa, ja lopulta rukoilla armoa. Mutta hän sai kauan rukoilla, ennenkuin toinen vihdoin väsyneenä ja hengästyneenä hellitti. »Mene kamariisi ja pysy siellä ruoka kannetaan eteesi! Ja ellei se kelpaa, niin suoriu sinne, mistä olet tullutkin!»
Juutalaisten jumalasta ei puhuttu yleisenä jumalana, vaan *Israelin jumalana*, joka voi tehdä kansansa onnelliseksi, tai onnettomaksi, siunata tai kirota. Veden paisumus, Sodoman hävitys, Egyptin rangaistukset, nälkä y. m. luonnonilmiöt olivat Jehovan töitä. Jehova oli voimakas despoottinen hallitsija, joka ei voinut kärsiä toista henkeä, joka olisi uskaltanut ruveta hänen kanssaan kilpailemaan.
Ahdistajani tuli heti ja alkoi pauhata ja kirota ja huutaa, että hän toki ei ollut sellainen narri, että ryhtyisi omalla kustannuksellaan elättämään neekerin koiraa. Ja hän käski minua sitomaan kiinni Bello parkaa ja heittämään lammikkoon." "Sitä sinä et arvatenkaan tehnyt, Yrjö?" "En minä, vaan hän sen teki!
Ken kirota voi kevättulvausta Ja sadatella ajan virtausta, Hän hukkuu tulvahan tai virtaan vaipuu. BAALAK. Se hukkuu, joka virran valtaan taipuu, Mut Moab ei: se vallitsee kuin vuori Tuon laakson yli. Sinut vannotan: Jos kirota et tuota kansaa voi, Niin lakkaa toki sitä siunaamasta. Sinulle aioin suurta kunniaa, Mut Herra sinult' on sen kieltänyt. Siis mene mailles, jätä kansasi!
KAUPPANEUVOS. Hiisi tiennee, mitä hän pelkää, mutta anna että hän vaan näkee nuo sinun kauniit silmäsi, ilman että arvaa, kuka sinä oikeastaan olet, niin ansaan hän, saakeli soikoon, joutuu. Ai, ai, nyt taisin taaskin kirota. KERTTU. Sinä vaan et tahdo puhua oikein suoraan, eno Joutuun, joutuun, varatuomari KAUPPANEUVOS. Tule tyttöseni. Pulska poika, saatpas nähdä. KERTTU. Niin, mutta, mutta
Kirota ma tahdon rauhan, joka kaupin pussiin kultaa kasaa, mutta tuhkaa, multaa kylvää miesten sydämihin. Riemun unohdin ja vihan, silmä, mieli kuivui ihan. Pitkän rauhan ikävihin unohdin ma aikain mennen kuinka isä lempii lastaan, rakkaat nimet, jotka ennen kuiskin korvahasi illoin kirkas tapparani silloin kiilsi katsettani vastaan. Halvaks arvioin ma sylin, jost' en maksa vaaran hintaa.
Ken meistä palaa armeijaan, se ammutaan. Ei toki jos minä takaan teidän puolestanne, ja sinun puolestasi voin luvata, vai kuinka? Voitte, niin totta kuin Jumala elää. Mutta ette myös saa minua kirota. Mikä tässä auttaa muu kuin anteeksi antaminen. Mutta, jatkoi kapteeni osoittaen majuria, tässä on sulla vielä lasku suorittamatta.
Jonkun aikaa murjoteltuansa Jussi vihoissaan alkoi etsiä Tahvanaiselle kiroomis- ja huutamistaidossa kilpailijaa, jonka rinnalla Tahvanaiselle voisi ikäänkuin vahingon-ilolla ilkkua. »Se luulee, ettei niitä häntä suurempia kiroojia ja kiljujia enää olekaan, mutta kunhan sattuisi oikea suuren maapitäjän vallesmanni ja se kirota räväyttäisi, niin lapsi hän olisi vielä sen rinnalla.»
Mit' annoit heille? Jos mieli kirota, niin kiroo taattos, Tuo kurja raukka, joka kerjuunaisen Uhalla makasi ja sinut siitti, Jo perinnältä vaivaisen. Pois täältä! Jos syntynyt et ihmishyljyks oisi, Niin konna olisit ja imartaja. APEMANTUS. Viel' ylväs? TIMON. Niin, siit', etten ole sinä. APEMANTUS. Siit' ylväs minä, etten tuhlar' ollut. TIMON. Ja minä siitä, että yhä olen.
Päivän Sana
Muut Etsivät