Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Jumala on auttava näitä pienokaisia vaikuttamaan häneen, jolla nyt on kaikki inhimillinen valta. Näin sanottuaan polvistui majurinrouva, poika sylissään ja pyysi: Suokaa meidän mieluummin siunata teidän urhouttanne kuin kirota arkuuttanne! Muutkin naiset olivat polvistuneet, hekin korottivat vavisten äänensä: auttakaa! Jumalan pyhässä nimessä. Meidän täytyy lähteä! kuului upseerien ryhmästä.
Väliin hän nuhtelikin minua oikein äidillisesti. Ollen äitinsä ainoa lapsi, oli hän tottunut aina olemaan rehellinen, ja hänen omatuntonsa olikin yhtä turmeltumatoin, kuin hänen pukunsakin. Minä taas olin varsin kiivas luonteeltani ja väliin olin niin vähällä kirota, kuin papin poika voi olla.
Ihmeissään sanoi hän silloin: »Vai housut putosivat Tiilikaisen Kallelta, kun Tohmajärven vallesmanni kirota rönkäsi!» »Housut!» Sen myönnettyään ajatteli Jussi taas vuorostaan ja vahvisti ikäänkuin muun puheen puutteessa: »Housujen kehui Tiilikaisen poika pudonneen, vaikka se on jo aikamies pojan toljake!» Mutta Kaisalle oli housuista juohtunut mieleen iloinen asia.
Muutkin merkit osoittivat, että Panu oli ollut liikkeessä. Koko talven oli vuoroin pyrynnyt, niinkuin olisivat kaikki Lapin lumiseulat yltä kuohuneet, vuoroin ollut viikkomääriä niin ankara tulipalopakkanen, ettei muistettu miesmuistiin moisia ilmoja olleen. Se ei ollut enää oikeata jumalanilmaa ... pahan nostamaa oli ... ei olisi pitänyt noitaa kirota, se kiroo vastaan kahta kipakammin.
Kuinka paljon valitushuutoja mahtoikaan hänen omaatuntoaan painaa; kuinka syvästi mahtoivat häntä kirota nuo monet, jotka turhaan häntä odottivat ja joita hän rajussa himollisuudessaan oli häväissyt.
Mutta kun vanginkulettaja alkoi lukita jalkarautoja viimeksi tuodun nilkkoihin, alkoi Vennu kirota. Hän tahtoi vielä kerran näyttää olevansa mies, joka ei pelkää. Toiset yhtyivät samaan melskeeseen, sekä sitä säestämään tervehtimään tulleet tuttavat. »Hiljaa!» Se räjähti varmasti samalla kuin jalka paukahti lattiaan.
Vaan Carbo alkoi nyt kirota heikkouttaan ja koetti pidättää kyyneliänsä, mutta kun hän uudestaan katseli poikaansa, kyynelet jälleen täyttivät hänen silmänsä, kunnes hän viimein kävi istumaan, peitti kasvonsa käsillään ja itki katkerasti. Nyt, kun vanhus oli löytänyt poikansa ja painanut häntä jälleen sydäntänsä vastaan, hän ei voinut ajatella pidempää eroa.
Sinä yönä Sakris alkoi taas miettiä kohtaloaan. Miettiä ... ja kirota syntymistään. Syntymistään ... ja kelvotonta äitiään ... naista. Tuli uusi päivä. Sakris paloi halusta mennä kertomaan asiaansa jonnekin... Naapureille. Esimerkiksi kivimies Bergmanille, joka asui yhä ullakkotötterössä. Hädässä ja neuvoton hän oli, raukka; sellainen juoni häntä uhkasi: joutua vastaamaan ehkä muiden tekosista.
Työn keskeneräisenä ollessa ei taas huomauta vaikkapa huomaisikin. Semmoinen hermostunut hullu se on, että aina vaan kirota mässäilee eikä sen mieliksi ole vielä yksikään osannut puhua koskaan. Palkkoja ei siltä saanut koskaan säännöllisesti. Oppilaat olivat mestarin ruuissa, eikä ne saaneet syödäkseen kuin pilaantuneita rääppeitä, potaattia ja silakoita.
Mutta silloin valtasi Jeannen kauhea kouristus, niin hirveä, että hän ajatteli itsekseen: "Minä kuolen, minä kuolen". Ja hänen sielunsa täytti hurja raivo, halu kirota tuota miestä, ääretön viha miestänsä kohtaan siitä, että tämä oli hänet turmioon saattanut, ja sitä tuntematonta lasta kohtaan, joka nyt oli hänet tappamaisillaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät