Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Sua onnessa tuossa en häiritseis, Vaikk' katsees kylläkin murheeni veis Pyhän, puhtaan uinuthan unta. Ihastella mun kainoutta sentään suo, Jota kertovi kasvosi kaunihit nuo Sydän lie myös valkeempi lunta.
Mua mustat silmäsi tutkii, Kai tuota katsees ties: "Ken liet, mikä sulla on vaiva, Sa vieras, sairas mies?" Olen laulaja saksalainen Ja kuuluja Saksanmaan; Kun mainitaan nimet parhaat, Myös mun se mainitaan. Mikä vaivani, lapsi, sen tietää Moni miehiä Saksanmaan; Kun mainitaan pahin tuska, Myös mun se mainitaan.
Kun käyt suurta erämaata Kuudanyössä, aavaa santaa, Harhaan näät, ei katsees saata Viivain, varjoin paikkaa taata Etäisyyksiss' ilman rantaa. Mikä totta? Harha missä? Et nää mitään, mikä antaa Mittaa äärettömän suureen, Pientä pitäis nähtävissä. Vaeltajan jalkain juureen Häipyy silmä tyhjyyksissä. Yhtyy likeiset ja loitot! Suuri, pien' on rajaa vailla!
Mitä tahdot? Nimesi? Vait olet? Sano mies: mik' on sun nimes? Ja siks et mua aavista, mik' olen, Nimeni ilmoittaa mun täytynee kai. AUFIDIUS. Mik' on sun nimes? CORIOLANUS. Pahalta volskilaisten soi se korviin. Ja sinun korvaas vihloo. AUFIDIUS. Mikä nimes? Näkösi tuim' on, käskevä on katsees, Jalolta näytät laivalta, vaikk onkin Varustees pirstaleina. Mikä nimes? CORIOLANUS. Rypistä otsaas!
Sa olit tullut kevään koittaessa syysiltain ympärilläs tummetessa sull' oli suojas alla oman katon, ja niinkuin yksin metsä mittaamaton sun ympärilläs valtas leventeli, kun ylväs korpi, ennen koskematon, sun kirves-valtikkasi alla eli. Ja naapurista sadan virstan takaa toit vaimon lempeän kuin suviyön. Sun kuinka rinnassasi paisui syön, kuink' oli katsees onnen-tyyni, vakaa!
CLEOPATRA. No, jatka. Mut ei katsees tiedä hyvää. Jos hyvin voi Antonius ja on vapaa, Miks ilotiedolle noin ärjy muoto? Jos ei voi hyvin hän, niin astu ilmi Kuin raiviotar, käärmeet kiharoissa,
Kuin jättää elo ja sen kurjuudet, te tiedätte sen, jalot eläimet. On sille joka tuntee kohtalon, suur hiljaisuus muu heikkoutta on. Sa villi kulkija, sun ymmärsin, jäi sieluuni sun katsees viimeisin. Se sanoi: jos sen voinet, sydämes tee kovaks voimalla sa aatokses, se ylpeyteen nosta, minne vain oon noussut minä, metsäin asujain.
Nyt puuttui Apekideen vierellä lepäävä sulotar äkkiä lauluun: 4. Osa onnekas meillä on, Maa meidän on, aurinko loistokas, Ja kaukaa ohitse kalmiston Elo luoksemme liitävi leimukas. Sulot täyttyvi maljat riemun. Sulo katsees, armas, on sun, Sun luoksesi kaipuuni vie mun, Sun hurmastas huumaun. Ah armas, suo minun tulla, Suo povelles painuen Mun levätä kotvanen!
Hartaasti teidän puolehenne huokaa nyt sieluni, se että saisi kyvyn nousuunsa vaikeaan, mi viittoo, viehtää. »Ylintä autuutta niin lähell' olet», Beatrice virkkoi, »että silmäis täytyy terävät olla nyt ja nähdä selvään. Siks ennen kuin sa enemp' astut siihen, luo alas katsees, näe, kuinka paljon oon maailmaa jo jalkais juureen pannut;
LEONORA. Mit' tapahtunut on? Sua, rakas Tasso, niin kiihkos, epäluulos sokaisiko? Kuin tapahtui se? Hämmästyneet oomme me kaikki. Ja sun luontos lempeä, sun suopeutesi, ja sun nopsa katsees, sun älys oikea, mi kullekin suo oman osansa, sun tasamieles, mi kestää, mitä tyynnä kestämään pian oppii jalo, harvoin turhamainen, sun viisautes, mi kieltäs hallitsi? sua, kallis ystävä, nyt tuskin tunnen.
Päivän Sana
Muut Etsivät