Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Mun sitten nosti, pestyn johti minut kisahan noiden neljän kauniin neitseen, ja kaikki sulkivat mun syleilyynsä. »Taivaalla tähdet, täällä immet oomme; jo ennen kuin Beatrice astui alas, olimme säätyt häntä palvelemaan. Silmäinsä eteen viemme sun; mut niiden valolle armahalle hijoo katsees muut kolme, jotka syvemmälle näkee.»
Hän mulle ruhtinaankin suosion sois paljon ennen vaikka halukkaasti sen pitäis yksinkin, kuin lahjan, minkä nuo taivaiset soi orvon osaksi. LEONORA. Oi jospa katsees kirkas ois kuin mun! Sä erehdyt, ei sellainen hän ole. TASSO. Jos erehdyn, sen mielelläni teen! Hän pahin vihamies on silmissäni, ja oisin lohduton, jos lievemmin mun häntä ajatella pitäisi.
Kipuihin, tuskiin lääkkeen tuot, Ja anoojillen avun suot, Se ihminen on autuas, Ken kulkee sinun neuvoissas. Kun valtaasi saat sydämen, Uus' aamu koittaa herttainen; Ja uutta riemun elämää Sun rakkautes' herättää. Ei koskaan mene muistostain, Mink' ilon sinun kauttas sain; Sun katsees' valo-rikkahin Mua valaiskohon vastakin.
Mi teko minut eessään ansioitti? Kuin tulla hänen arvoisekseen voin? Hän sinuun luottain arvos sulle soi. Niin, ruhtinatar, katsees, sanasi ain olkoot ainut autuus sielulleni! Niin vaadi, mitä tahdot: omas olen!
sen kaiken, minkä mieli, silmä tajuu, niin järjesti, ett' ilman nautintoa ei jää se, joka tuota katsoo, tuumii. Lukija, nosta siis mun kanssain katsees tarhoihin Taivaan, sinnepäin se suuntaa, yks liike missä sattuu toista vastaan. Tuost' ala ihastella taidetyötä sen Mestarin, min sydän lempii sitä, niin ettei koskaan siitä silmä käänny.
Sä kaunis olit, Ol' katsees tyyni, vakava ja kirkas Kuin puhtaan neitseen, mutta uskallus Kuin jalopeuran povessasi löytyi. Oi, tahtoisinpa ennen kuolemaani Sua kerran syleillä, mun poikani! Oi, tahtoisinpa ennen kuolemaani Sua kerran syleillä, mun Tykoni!
Tajuun mykän vastaukses; kolkko katsees kyllin lausuu: "Sielun tuskaa ei voi poistaa mikään neste rypäleen." Niin; mut elon taakkaa yksin arka kirotkoon. Päin pohjaa tuuli pilvet puhaltaapi. Mennään mukaan hurjapään! Tallataan maan vanhaa otsaa, Tellus-ukon valkotukkaa, pohjoisnavan jäitä, joita viel' ei kenkään tunnekaan.
RICHARD. Tää Bosworthin on kenttä; teltat pystyyn! No, kreivi Surrey, miks on katsees synkkä? SURREY. Sydän on mulla kymmenkertaisesti Katsettan' iloisempi. RICHARD. Herttua Norfolk, NORFOLK. Täss', armollinen kuninkaani. RICHARD. Norfolk, Tääll' iskuja ei säästetä, vai kuinka? NORFOLK. Niit' annetaan ja saadaan, majesteetti. RICHARD. Telttani pystyyn! Tän yön makaan tässä; Mut missä huomenna?
sen kaiken, minkä mieli, silmä tajuu, niin järjesti, ett' ilman nautintoa ei jää se, joka tuota katsoo, tuumii. Lukija, nosta siis mun kanssain katsees tarhoihin Taivaan, sinnepäin se suuntaa, yks liike missä sattuu toista vastaan. Tuost' ala ihastella taidetyötä sen Mestarin, min sydän lempii sitä, niin ettei koskaan siitä silmä käänny.
Sotur' olit Sa Caton henkeä, et hurjan julma Vain iskeissäs, ei, jyrisevä äänes Ja katsees tulinen sun vihamiehes Niin vapisemaan sai, kuin koko mailma Värissyt olis kuumeissaan. 1 SOTAMIES. Kah! LARTIUS. Marcius! Pelastus hälle taikka surma meille! Viides kohtaus. Katu Coriolissa. 1 ROOMALAINEN. Tän minä Roomaan vien. 2 ROOMALAINEN. Ja tämän minä.
Päivän Sana
Muut Etsivät