Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Maineen tähden, laakerin vuoksi kuumana veremme hiekkahan juoksi. Eespäin miehet kuoleman teitä: kateiset vuossadat katsovat meitä! Sun pettää pilven punerrus ja kevään kukkatarhat ja aallon kuulto, kimallus ja haavehet ja harhat. On pinnan kiilto hetken vaan, mut totuus iäst' ikään. Luo katsees kiveen harmajaan, ei siinä muutu mikään! Pois ota silmäs verkalleen, pois käännä maailmasta!
Nuo pelon kuumeenväreet tuuli vie. Omansa jälleen voittaa helppo lie. Scroop, missä setä joukkoineen nyt on? Puhu iloks, vaikk' on katsees iloton. SCROOP. Tavataan taivaan värist' ennustaa, Millaiset nousevan on päivän tavat; Niin synkkä katseenikin ilmoittaa. Ett' yhä synkät mull' on kerrottavat.
Sääli! tunsitko Sä sääliä ja ihmisyyttä, kun Teräsi pistit noiden toisten rintaan? Miks oli vaiti ne, kun henkeään, Tuo hento nuorukainen sinult' anoi? Kavala rinta! Valheita sä käyt, Sä rikkoneeksi taivaan eessä näyt! Miks silmiin häntä katsoin? miksi vaan Ma kasvojensa jalon muodon näin? Sun katsees rikost' oli, onneton! Sokeit' on Luojan välikappaleet! Tuot' umpisilmin sun ois tullut tehdä!
Kas, kuink' on laaja kaupunkimme kehä ja kuinka on jo istuimet niin täynnä, vain harvat että enää sieltä puuttuu! Tuoll' istuimella, mihin katsees kiintyy vuoks kruunun, joka kimmeltää sen päällä, jo ennen kuin sa häitä näitä maistat, on ylväs Henrik istuva, mi maiden tulevi keisariks ja pelastavi Italian, se ennen kuin on valmis.
Tää käsky korkein, tää käsky suurin, Jonk' oppi Kristuksen tuntee vaan, Se vaatii meitä, se velvoittaapi Pois edut itsekkäät uhraamaan. Se vaatii meitä, se velvoittaapi Sen aatteen puolesta taistohon, Min piirtänyt lippuuns' on raittiuskansa, Min tarkoitus yhteisonni on. Luo katsees ympäri!
Mun sitten nosti, pestyn johti minut kisahan noiden neljän kauniin neitseen, ja kaikki sulkivat mun syleilyynsä. »Taivaalla tähdet, täällä immet oomme; jo ennen kuin Beatrice astui alas, olimme säätyt häntä palvelemaan. Silmäinsä eteen viemme sun; mut niiden valolle armahalle hijoo katsees muut kolme, jotka syvemmälle näkee.»
Mua kohtaan, jumalainen, usein ollut oot kärsivällinen; kuin päivä kasteen, niin katsees kuivasi mun kyyneleeni. PRINSESSA. On aivan oikein, että naiset ovat sua kohtaan ystävälliset: sun laulus myös heitä monin tavoin ihannoi. Lie hentoja tai rohkeita, he siinä ain' ovat jalot, rakastettavat; ja vihaa jos Armida ansaitseekin, sulonsa, lempensä sen sovittaa.
BOLINGBROKE. Miks, lanko, jylhä katsees on ja arka? AUMERLE. Jumalan armo teille! Kahdenkeskist' Anoisin haastelua, majesteetti. BOLINGBROKE. Pois menkää, kahden meidät jättäkää. AUMERLE. Ijäksi polvi maahan juurtukoon Ja kieli lakeen tarttukoon, jos nousen Tai puhun, ennenkuin saan anteeks teiltä. BOLINGBROKE. Oliko rikos aikomus vai teko?
Kutsuttakoon hänet! Et aivan vääräss' ollut, Sittah: pelin ma hajamielisesti pelasin. Ja ken se aina silonappulat nuo antaa, jotk' ei mitään muistuta, ei merkitse? Kanss' imaminko tässä pelasin? Kas, syit' etsii tappio! Ei, pahat nappulat ne, Sittah, ei mua vieneet tappioon: vaan sinun taitos, sun nopsa, selvä katsees... SITTAH. Noinkin tahdot vain tappiosi otaa tylsentää.
niin oli mieleni mun katsellessa sen rakkautta, joka rauhan moisen täss' sai jo maailmassa miettein pyhin. »Sa armon laps», hän alkoi, »tuntemahan autuutta tätä tule et, jos katsees vain alaspäin sa pidät suunnattuna. Ei, katso kehään etäisimpään, kunnes sen näet Kuningattaren, min mieltä tää valtakunta tottelee ja kuulee.»
Päivän Sana
Muut Etsivät