Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Kahdeskolmatta runo Kun oli kyllin häitä juotu, pi'etty pitoja noita, häitä Pohjolan tuvilla, pitoja Pimentolassa, sanoi Pohjolan emäntä Ilmariselle, vävylle: "Mit' istut, isosukuinen, maan valio, valvattelet? Istutko ison hyvyyttä vai emonko armautta vaiko pirtin valkeutta, naimakansan kauneutta? "Et istu ison hyvyyttä, et emosen armautta etkä pirtin puhtautta, naimakansan kauneutta: istut impesi hyvyyttä, neien nuoren armautta, valvattisi valkeutta, kassapääsi kauneutta. "Sulho, viljon veljyeni! Vuotit viikon, vuota vielä! Ei ole valmis valvattisi, suorinut ikisopusi: puol' on päätä palmikolla, puoli palmikoitsematta. "Sulho, viljon veljyeni! Vuotit viikon, vuota vielä! Ei ole valmis valvattisi, suorinut ikisopusi: yks' on hiema hiemoitettu, toinen hiemoiteltavana. "Sulho, viljon veljyeni! Viikon vuotit, vuota vielä! Ei ole valmis valvattisi, suorinut ikisopusi: vast' on jalka kengitetty, toinen kengiteltävänä. "Sulho, viljon veljyeni! Viikon vuotit, vuota vielä! Ei ole valmis valvattisi, suorinut ikisopusi: käsi on toinen kinnastettu, toinen kinnasteltavana. "Sulho, viljon veljyeni! Viikon vuotit, et väsynyt: valmis on nyt valvattisi, suoriunut sorsasesi. "Mene jo myöten, myöty neiti, kanssa, kaupattu kananen! Jo nyt on liittosi likellä, kovin läsnä lähtöaika, kun on viejä vieressäsi, ottajaisesi ovilla: oro suitsia purevi, reki neittä vuottelevi. "Oltua rakas rahoihin, käpäs kättä antamahan, kiivas kihlan ottelohon, sormuksen sovittelohon, ole nyt rakas rekehen, kiivas kirjokorjasehen, käpäs käymähän kylähän sekä sievä lähtemähän! "Etpä äijän, nuori neiti, kahen puolesi katsellut, yli pääsi ymmärrellyt, jos te'it ka'utun kaupan, iän kaiken itkemisen, vuoet voikerrehtamisen, kun läksit isosi koista, siirryit syntymäsijoilta, luota ehtoisen emosi, kantajasi kartanoilta. "Mi oli sinun eleä näillä taattosi tiloilla! Kasvoit kukkana kujilla, ahomailla mansikkana. Nousit voille vuotehelta, maioille makoamasta, venymästä vehnäsille, pettäjäisille pehusta. Kun et voinut voita syöä, silpaisit sianlihoa. "Ei ollut huolta ollenkana, ajatusta aioinkana: annoit huolla honkasien, ajatella aiaksien, surra suolla suopetäjän, kangaskoivun kankahalla. Itse liehuit lehtyisenä, perhosena pyörähtelit, marjana emosi mailla, vaapukkana vainiolla. "Lähet nyt talosta tästä, menet toisehen talohon, toisehen emon alahan, perehesen vierahasen. Toisin siellä, toisin täällä, toisin toisessa talossa! Toisin siellä torvet soivat, toisin ukset ulvaisevat, toisin vierevät veräjät, sanovat saranarauat. "Et osaa ovissa käyä, veräjissä vieretellä talon tyttären tavalla; et tunne puhua tulta etkä liettä lämmitteä talon miehen mieltä myöten. "Niinkö luulit, neito nuori, niinkö tiesit jotta luulit, luulit yöksi lähteväsi, päivällä paloavasi? Etpä yöksi lähtenynnä, etkä yöksi, et kaheksi: jopa jou'uit viikommaksi, kuuksi päiväksi katosit, iäksi ison majoilta, elinajaksi emosi. Askelt' on piha pitempi, kynnys hirttä korkeampi sinun toiste tullessasi, kerran kertaellessasi." Neito parka huokaeli, huokaeli, henkäeli; suru syämelle panihe, vesi silmille vetihe. Itse tuon sanoiksi saatti: "Noinpa tiesin, noinpa luulin, noinpa arvelin ikäni, sanoin kaiken kasvinaian: et sä, neiti, neiti olle oman vanhemman varassa, oman taaton tanterilla, vanhan maammosi majoilla.
"Hyvin Inkeri elävi: Viikkokaus' on häitä juotu, Toinen lahjoja laelta, Kolmasi on kuoletettu." Wiipurin linnan hävitys. Iivana iso isäntä, Meiän kuulu kullan solki, Sukivi sotaoritta, Sorajouhta suorittavi, Sanovi sanalla tuolla, Lausui tuolla lausehella: "Et sie itkisi emoni, Välittäisi vaimo rukka! Jos mä jonne'ki menisin, Ruotsin rohkian tiloille, Suurille sotakeoille, Miehen tappotanterille."
Sinne oli kutsuttu monta isäntää ja emäntää kylästä, joiden joukossa tietysti olivat Hoitolan Heikki ja Metsälän Mikkokin; mutta löytyipä kutsuvierasten joukossa myös Jäykkälän ja Lukulan isännät ja emännätkin. Kun oli syöty ja juotu päivän kunniaksi, rupesivat vieraat puhelemaan keskenänsä sitä ja tätä.
Kun kahvi oli juotu, meni Paavo kamariinsa, kokosi vähät kapineensa ja palasi tämän tehtyänsä jäähyväisiänsä sanomaan. Silloin kenraalinna antoi hänelle muistoksi kultakellon, jonka Paavo kiitollisella ja liikutetulla sydämmellä otti vastaan.
Kyllä syksy pian menee, kun koulussa on, tuskin sinä minua muistatkaan. Mutta minä kirjoitan teille sieltä maailman ääriltä. Joju oli iloinen vain, ajatellessaan noita merentakaisia, kaukaisia maan-osia, ja mitä kaikkea hän siellä saisi nähdä. Kun kahvi oli juotu, nousi rehtori istualta ja sanoi hyvästi. Kaikki muut seurasivat hänen esimerkkiänsä. Poikien täytyi myöskin mennä läksyjänsä lukemaan.
Saattaa elää päivän semmoisena kuin se on käsissä, huominen tulkoon tuumineen... Kun kahvi oli juotu, nousi Juhani, otti viikatteensa ja liippansa ja sanoi: Onko tuolla toisella alalla mitään rajamerkkiä, mihin asti se yltää? On. Tuolla tuo iso tasalatvainen koivu on sen alan pisimmässä nurkassa.
»Niin,» Pietari sanoi ja kävi aivan syyttä tulipunaiseksi. Kuin kahvi oli juotu, nousi Knut ylös pois lähteäkseen. Pietari otti myöskin jäähyväiset, mutta lupasi tulla takaisin myöhemmällä seuraamaan rouvaa hänen ostoksilleen. Kuin Knut sanoi jäähyväiset rouvalle, tämä sanoi: »Muistakaa nyt, että tulette meille käymään tänä kesänä Pietarin kanssa.»
No, no, ei se ole aivan niin sanan mukaan otettava ... mutta jonkun kerran ... ylioppilasaikoinani ... mutta Jumalan kiitos, se minun kyllä täytyy tunnustaa, että minulla oli hyvä koti ja ankarat vanhemmat, eikä meillä kotona juotu eikä muille tarjottu muuta kuin suurina juhlina ... mutta siitä huolimatta minä olin, niinkuin jo mainitsin ... ja niinkuin tässä sanotaan: »jos paha siemen kerran itämään pääsee, ei tiedä, milloinka se sieltä rehoittavan taimen pistää».
"Herra Jumala, kuinka tuo poika on tuhma", sanoi eräs vieras rouva, joka oli heillä vieraissa, kun Jaakko muistutti äidilleen, ett'ei suuruskahvia vielä oltu juotu, vaikka äiti juuri oli sanonut olevansa pahoillaan siitä, että se vast'ikään oli juotu. Tuhma hän oli, ja ilmankos hänen nimensä sitten olikin Jaakko? Sehän on vallan varmaa, että tuhmia kaikki Jaakot ovat!
Kun kahvit oli juotu, niin Sergelius kääntyi isäntään päin ja sanoi: Se minun on sanottava, että ne rakennukseenne tarvittavat puut otatte ennen kuin meillä Lainioliiton kanssa kaupat tulevat, kun niitä ei ole meidän välisissä kauppakirjoissa, jottei syntyisi mitään sanan sijaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät